Muistutan, ja korostan vielä:
ADHD ei ole mielipideseikka.
En löydä mielipidegalluppeja koskien diabetesta, skitsofreniaa, MS-tautia, masennusta, biboa, autisminkirjoa, enkä löydä kromosomipoikkeamista kyselyitä "Mitä mieltä olette, onko Downin Syndrooma vanhempien vika?"
En löydä.
Miksi edelleen kaiken vuosien tutkimuskehityksen jälkeenkin, kirjoitetaan tästä aivorungossa ja aivokuoressa tapahtuvasta aivokemiallisesta ominaisuudesta galluppeja sosiaalisessa mediassa? ADHDlla on edelleen raflaava maine. Tyttöjä vieläkin alidiagnosoidaan, sillä vääristyneesti yhdistetään ADHD stereotypisoivaan lokeroon: pikkupoikien ylivilkkaus.
ADHD ei ole yhtäkuin ylivilkas. Motorinen yliaktiivisuus on vain yksi osa oirekuvaa, motorinen aktiivisuus (sähläys ja härväys) aktivoi katkonaista välittäjäaineiden virtausta.
ADHDn tiimoilla on menty huikeasti eteenpäin, on ymmärretty ettei kaikki ole sitä miltä näyttää.
Moni lääkitsee oireita, eikä ymmärrä ongelman syntyperää, ja kokee valaistumisia. Masennus saattaakin olla johdannainen ADHDn oirekuvasta, sillä aloitekyvyttömyys on yksi suuri haaste varsinkin hyperittömälle versiolle, ADDlle.
Ahdistushäiriön takaa voi löytyä vuosia pinnistellyt ADHD, jonka kuormituspiste romahti. Kapasiteetti ja ärsykkeidensietokyky sanoi sopimuksensa irti.
Päihderiippuvainen voi lääkitä tiedostamattaan diagnosoimatonta ADHDta, sillä piri, pudi ja bisse tasaavat epätasaista aivokemiaa. Kunnes sekoittavat sen kokonaan.
Nämä kummalliset mielipidekyselyt neurologisista ominaisuuksista, ja vanhempien kasvatustaidot revittynä mukaan, hidastavat suuresti täällä sitä informatiivista työtä, jota me jotkut teemme.
Suomi on vielä vauvankengissä, mitä tulee ADHDn valistukseen.
Kasvatusongelmat saattavat tuoda käytöshäiriöitä esiin.
Kasvatusongelmat eivät kuitenkaan laukaise aivokemiallista "poikkeustilaa".
ADHD on geneettinen ominaisuus, ja periytyykin jopa 80%.
ADHD on monisyinen ominaisuus, ja esiintyy elämän eri osa-alueilla, niin haasteena kuin rikkautenakin. Älykkyys ei kulje ominaisuuden kanssa käsikädessä, vaikka ADHD neurokemian omaavat ihmiset ovatkin monesti korkeaälyisiä, ja erityismielenkiinnonkohteensa löydettyään, omaavat poikkeuksellinen focuksen.
Ja monesti menestyvät myös elämässä.
Usein kuitenkin elämä on väritetty impulsiivisuudella, harkintakyvyttömyydellä, tunteiden radikalisoitumisella ja carpe diem mentaliteetilla.
Nämä saattavat viedä eteenpäin, tai murentaa pohjan.
Emme tarvitse enempää mielipidekyselyitä ADHDsta. Sinun mielipiteesi ei ole relevantti, mitä tulee neuropsykiatrisiin tutkimustuloksiin.
Diagnoosin saaneet ihmiset ovat usein polkunsa kompuroineet, ja diagnostiikka on tarkka, sekä muut neuroepätyypillisyydet, sekä fysiologiset sairaudet ensin poissulkeva.
Autisminkirjon todellisuutta ei gallupeissa kysellä - toki siihenkin on usein asiasta ymmärtämättömien mielipiteitä jaossa: milloin metsään meneminen parantaa oirekuvan *puff* kadoksiin, milloin kyse on vain "vallanpidosta" ja on sitä kuullut hyvinkin kummallisia syitä autisminkirjon syntyyn ;)
Lopetetaan tämä noitavaino koskien ADHDta (ja samalla niitä muitakin neurokirjon haasteita kohtaan) ja otetaan asioista selvää, kuunnellaan kokemusasiantuntijuutta, eikä yritetä löytää syitä yksinomaan kasvuympäristöstä ja kasvatuksesta. Lasta kun ei saa kasvatettua autistiksi, eikä liiemmin ADHD ominaisuuteenkaan.
Neurokemiaa kaikki tyynni, tukityökaluilla siihen voi arjessa positiivisesti vaikuttaa, vahvuuksia saada esiin, rutiineilla ja mahdollistamalla eri keinoin vaikeitakin asioita, niillä pääsee pitkälle.
Kiviseksi tien voi tehdä vain vaikka sanomalla: "kuuluhan ton ikäisen jo osata"
"ei se nyt vaikeeta oo"
"kuria lisää"
"höpöhöpö kyllä lapsen leikkiä pitää osata"
"kusipäisiä kakaroita tulee kusipäisistä vanhemmista"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti