Amfetamiini

Amfetamiini.

Stimulantit.
Ja niiden nousukausi, ainakin uusimman jätevesitutkimuksen mukaan (pääkaupunkiseutu).

Poliisi tiedoittaa, että yhä nuoremmat täällä eteläisessä Suomessa diilaavat ja käyttävät synteettisiä stimulantti/psykedeelihuumeita, eli amfetamiinia ja sen muunnoksia, kuten metamfetamiini, MDMA jne.
Nuorimmat juhla - sekä pitkäaikaiskäyttäjät ovat vain 13 vuotiaita.

Jätevesitutkimus paljastaa reaaliajassa, ettei poikkeusolot vaikuttaneet laskevasti pitoisuuksiin.

Pisti minut pohtimaan yhtä seikkaa, joka varmasti on huomioitu - oletan näin, sillä nousukausi ei ole viimevuosina koskettanut vain päihdetilastoja.
Vaan myös hoitokontaktissa olevia lapsia neuropsykiatrian puolella.

Sosiaalinen media, koulut, eri järjestöt ja yhdistykset sekä kokemusasiantuntijuudet ovat kasvattaneet rajusti tietoutta ADHDn tiimoilta. Yhä useampi perhe hakee apua lapsen käytöshaasteisiin impulsiivisuuden, harkintakyvyttömyyden, itsesäätelyn puutteen, tarkkaavuuden, keskittymisen ja havainnointikyvyn heikkouden vuoksi.

Osa kimpoaa bumerangina takaisin, eikä lähete etene. Diagnostinen kriteeristö pitää täyttyä, eikä diagnooseja jaella kuin karamelleja, tai "haeta" kun siltä tuntuu:
Joskus diagnoosin saaminen viivästyy vuosilla, ja lapsella ehtii rakentua epäonnistujan identiteetti, ja ilo elämään kulminoituu itsestimulaatioon etsimällä välittäjäaineita boostaavaa puuhaa: vauhdikasta, vaihtelevaa, riskialtista, ja lopulta jopa sitä laitonta.

ADHD ilmenee jokaisella hiukan omalla kaavallaan: joku kompensoi paremmin arjen haasteitaan, kuin toinen.
Jokainen loihtii omat selviytymismekanismit, toisilla turvalliset ja lainmukaiset, toisilla raja on häilyvä.

Muutamat tippuvat reunakivetyksen yli vapaapudotukseen.

Tutkimuksiin pääseminen edellyttää päihteettömyyttä tietyn jakson ajan. Joskus se oli 6kk, en tiedä nykyhetkestä.
Lääkehoitoa on joko vaikeampaa, tai mahdoton saada, jos omaat päihdehistorian.

ADHDta hoidetaan pääosin stimulanttilääkkein: lääkeaineena toimii amfetamiinijohdannainen, mm. metyylifenidaatti, lisdexamfetamiini tai  dexamfetamiini. Myös ei-stimulantti lääkkeitä on jonkin verran.
Stimulanttilääkkeet aktivoivat ja kiihdyttävät aivorungossa välittäjäainevirtausta, jotta se soljuisi kivasti aivokuoreen, ilman ADHDlle tyypillistä katkopirskahtelua.
Näin se tuo virtauksen lähemmäs neurotyypillisen välittäjäainevirtausta: mukana on harkintakykyä, motivaatiota, keskittymistä ja tarkkaavuutta. Uutta tietoa sisäistää helpommin ilman kimpoilevaa tarkkaavuuden keskittämistä. Ympäröivät ärsykkeet hiljenevät, ajatukset järjestyvät jonoon, sen sijaan että olisivat paksu massa siinä otsalohkossa, huutamassa itseään esille kaoottisessa kuorossa.

Huomaat, että asut keltaisessa talossa: olet asunut 4 vuotta, mutta huomiokykysi ei ole rekisteröinyt. Saat kotityösi tehtyä, ja muistat ostaa ruokaa. Syödäkin sen.
Pieniä juttuja, mutta toimintakykyyn arjessa, suuria harppauksia.
Tunne-elämä ei ole pelkkiä piikkejä huipuista, vaan myrskyn tilalla on vain vähän tuulista, innostus ei syrjäytä ehkä kaikkea muuta elämää viikoiksi.

Parhaimmillaan, lääkitys tuo "muille tylsän arkitasaisuuden" , jota ADHDn omaava ei ikinä ole kokenut. Ei ole ollut kykyä pysähtyä, vaan kiire elää jo seuraava elämä siellä ajatuksissaan.
Tartu hetkeen, elä hetkessä..... Kuulostaa mahtavalta. Mutta uuvuttaa, ja eristää pahimmillaan ihmisen päänsä sisään yksin, vaikka seisoisi ihmisten ympärillä.

Karuselli ei pysähdy, musiikki soi, elämä tanssii ivallisena ohi. Vaikka olisit kokoajan liikkeellä, et mene kuitenkaan oikeasti minnekään.
Muut menevät, osaavat suunnankin.

ADHDlla karuselli pyörii, ja istut siellä lopulta aika yksin.

On tutkittu, että päihderiippuvaisten joukossa esiintyy ADHD ominaisuutta poikkeuksellisen paljon. Etenkin amfetamiiniriippuvaisten keskuudessa.
Stimulanttihuume tuo lääkkeenomaisen tasaisuuden, rauhan ja skarppiintumisen tunteen: usva väistyy, olet kuin muutkin.

Se tuo myös vahvan riippuvuuden, ja tuhoisat fyysiset muutokset niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin.
Katuamfetamiinin puhtaus vaihtelee rajusti hyvin epäpuhtaasta lähes "kirkkaaseen" tavaraan, eikä hintakaan enää päätä huimaa: pimeä verkko toimii helppona väylänä yhä nuoremmille käyttäjille sekä välittäjille. Huumekauppa elää kehittyvää muutosta, ja tietämättään ADHD ominaisuutta kantavat lapset... nuoret..... "lääkitsevät" epätiedossaan itseään ihmetellen, miksi tämä tekee minut toimintakykyiseksi.
Tuntien ajan, hetken helpotus sisäiseen karuselliin. Löytyi jarrut, joku vaimensi särisevän musiikin.

Mutta samalla nuori putoaa reunan yli rotkoon, eikä pian kukaan kuule sitä vaimeaa huutoa.
Kun nuori haluaa takaisin ylös. Takaisin valoon.
Pohjalla on pimeää, kylmää ja tahmeat kädet puristavat tiukasti pitäen aloillaan.

Stimulanttilääkitys tukee välittäjäainevirtausta ilman huumeisiin verrattavaa riippuvuutta, ja haittavaikutukset ovat minimoitu, joskin yksilöllistä: yleisin sivuvaikutus on ruokahalun heikkeneminen, mutta osalla se korjaantuu lääkehoidon edetessä. Lääkehoidon alussa päänsäryt ja sydämen lyöntiheyden nousu lääkkeen nousuvaiheessa, ovat aika usein tavattuja. Hoitokontakti valvoo lääkehoidon aikana tiheästi verenpainetta, sykettä ja labrassa juostaan suhteellisen säännöllisesti.

Kaikille ei lääkehoito sovi, tai eivät voi muusta syystä hyötyä siitä.
Moni saa avun, monella elämänlaatu kohentuu merkittävästi.

Hoidon piiriin - tai ylipäätään tutkimuksiin - pääseminen päihdetaustalla on kimuranttia, muttei mahdotonta. Vaatii tahtoa ja tukea, ulkopuolelta. Yksin ei sitä matkaa kukaan kulje, mutta joillekin se ei ole vaihtoehto, vaan ainoa keino. Epäonnistumisprosentti on korkea, sillä pitkä kuiva kausi ilman sitä synteettistä laitonta "lääkettä" on kuin piikkilangassa roikkumista.

Jätevesi kertoo tilanneraporttia, ja siitä testatut amfetamiinipitoisuudet kertovat jotakin.
Mutta mitä?

ADHDn lääkehoito on kasvanut, sillä avun pyytäminen ei ole tabu enää. Diagnoosin jos saa, se harvoin tulee kevyttä väylää, ja diagnostinen kriteeristö on täytyttävä.
Lääke näkyy myös huumeseulassa positiivisena amfetamiinien kohdalla. Onhan ne kuitenkin johdannaisia, vaikkakin eri lääkekaava näillä on.

Voisiko nykypäivänä ajoissa löydetty ADHD ja lääkitys siihen, vaikuttaa jätevesien amfetamiinipitoisuuksiin jonkin verran, sen sijaan että ajateltaisiin huumekäytön olevan yksinään syypää pitoisuuden kasvuun?

Voisiko lääkehoitoon pääsemistä madaltaa päihdetaustaa omaavilla, jotta eivät etsisi apua päänsisäiseen sirkukseensa pimeästä verkosta, henkeään riskeeraen? Vaan valvotusti ja turvallisemmin, lääkityksen muodossa.

Tutkimuksiin pääsemistä etenkin päihdenuorilla pitäisi jouduttaa, ja huomioida perheessä olevat neurokirjon ominaisuudet: periytyvyys ADHDlla on korkea, jopa 80%.
Huomion pitäisi kiinnittyä myös opiskelun laatuun, ja oppimisen pulmiin, sillä tarkkaavuuden ja keskittymisen haasteet näkyvät usein koulunkäynnissä, mutta poikkeuksiakin on.
On kympin oppilaita, ja silti on ADHD.

Minä, olin yksi niistä kympin oppilaista alakoulussa, kunnes putosin yläasteen omantoiminnanohjauksen viidakkoon.

Näitä pohdin. Kevyttä, kuten aina 🤔😅