Ja lopussa seisoo kiitos.

Kaikki se työ arjen sujumiseksi, se näkymätön, mitä me tehdään. Päivittäin.

Jos paikalleni tulisi nyt tuuraaja, ja kirjoittaisin "työlistan" parin viikon ajaksi tälle hyväntahtoiselle hölmölle, olisi se kuin julistuskäärö.

Pudotettaisiin alas, valumaan pitkälle eteen.

Ei ne edes instafeediin mahdu.

Neljän lapsen reseptien uusinnat, hakemiset ja dosetteihin jaot.

Neljän lapsen hoitokäynnit, hoitopalaverit yhteistyössä koulun ja hoitotahon kanssa, ja tutkimusjaksot - ne eivät lopu diagnoosiin. Päivittäinen, lue, p ä i v i t t ä i n e n kommunikointi usean opettajan kanssa Wilmassa milloin mistäkin aiheesta: käytöshäiriöt (oirekuvat), karkaaminen, lääkevaihdosten sivuvaikutukset, poissaolot, toiminnanohjauksen vaikeus, yksinäisyys, konfliktit, tuenmuodot, läksyt ja kokeet. Tuntimerkintöjen selvitys, läksyistä screenshotteja, palkitsemiset kerätyistä leimoista vihkoon. 

Päivittäiset puhelut lapsen kanssa aamuisin (toiminnanohjaus ja koulumatka) ja noin viikottain kesken hänen koulupäivän. Vammaisetuuksien päivittäminen: todistelu KELA:lle, ettei Autismista, Tourettesta tai ADHDsta "kasva ulos".

Valmistautuminen kuormituspurkauksiin, agressiiviseen ilmapiiriin, sanoittamiseen ja perusteluun.

Kodin pitäminen "puhtaana", kotityöt, ruokapolitiikka, lasten ystävyyssuhteissa tukeminen tai niiden mahdollistaminen, oma opiskelu ja työssäolojakso.

Uni.

Oma aika. Ei mutta hups, tunnit loppui jo, otetaan se vessahetkistä ja bussimatkoista.

Laatuaika lasten kanssa. Niinmikäoli? Onko erikseen sellaistakin 🤔

Lisäksi muista olla läsnä, ettei sisarukset jää sivuun. Ne pärjäävät, itsenäiset ja hyvät oppilaat. Tunnolliset lapset.

Pitää muistaa oma jaksaminen, oma pää. Oma ADHD, popsi lääkkees. 

Ja kun et anna peliaikaa enempää, kiitoksena kuuluu : "Muutan narkkareille asumaan. Lähen vittuun täältä. Otan Xboxin sit kans." 

Sanonta "lopussa kiitos seisoo" kuulostaa vittuilulta.

Kuin haarukka selässä, koska veitsi olis liian terävä.

#erityinenarki