Greta

Kerrassaan hienoa, että ilmastoasioita vie mediassa eteenpäin neurokirjon ihminen.

Ehkä jotakin oikeasti tapahtuu nyt. Muutoksia.

Sillä vaikka tätä samaa skeidaa on puhuttu jo vuosikymmeniä, tarvitsi se herääkseen eloon yhden Autisminkirjolla kulkevan, aiheeseen intensiivisesti omistautuneen tytön.

Greta ei kerro mitään uutta.
Eikä ihmeellistä.
Hän ei vaan anna selityksiä, eikä vaihtoehtoja.

Niitä ei katsokaas enää ole.

Ihmiset ovat tottuneet toivoon. Aikaan ja mahdollisuuksiin.
Tiimalasin hiekka on valunut, ja viestintuoja ammutaan, tässä tapauksessa yksi neurokirjon "nuori aikuinen" , Greta, 16v.
Hänen tapansa suhtautua itselleen tärkeään asiaan, on Aspergerille tyypillisesti voimakas. Tunnelataus on piripintaan täynnä, koska hänen koko potentiaalinsa on siinä.
Aiheessa.
Työmuisti, motivaatio, keskittyminen ja intohimo. Tiedonhaku, ja sen optimaalinen hyödyntäminen.

Greta kertoo kaikkea sitä, mitä kukaan ei tahdo kuulla. Aika loppui, ei ole enää suunnitelma B:tä. Pitää toimia nyt, ja se vaatii isoa lapiota millä kauhoa.
Totuus tekee kipeää, joten siirretään kipu siihen, mistä ääni tulee. Ihmiseen, joka ei kykene valehteluun todennäköisesti, joka ei voi teeskennellä olevansa muuta, kuin mitä on.
Greta ei voi suodattaa hyvin reaktioitaan, eikä tunteitaan, joten tartutaan siihen.

Autisminkirjo on kuin ikkuna, jota et saa kiinni. Näet hyvin, tarkasti ja ilman kiikareita ikkunasta ulos, muttet talon taakse. Sade piiskaa sisään, kylmyys pistelee sormia ja ohikulkijat mölisevät totuuksiaan. Ikkuna pysyy auki. Ja kaiken myös huudat siitä ulos, mitä näet, koet, tiedät ja tunnet.
Ikkuna pysyy auki.
Lapsillani, osalla, on sama talo. Eri ikkuna, oma maisema. Ja ikkunat ovat auki, myrskysi tai ei.
Greta ei "kärsi Aspergerin oireyhtymästä", vaan Greta on henkilö sellaisin ominaisuuksin. Osa häntä. Ainoa olemisen muoto hänelle, olla Hän.
Joskus se on taakka, joskus lahja, mutta saman vastakkaisasettelu efektin tuo mikä tahansa luonteenpiirrekin ihmisessä.

Greta sai valtavat massat liikkeelle.
Ihmiset ajattelemaan ja toimimaan.
Hän sai tunnustuksen työstään, tapasi tärkeitä henkilöitä.
Hänestä tuli symboli monelle: neurokirjon perheille, ilmastonmuutokselle, nuorisolle, tietoisuudelle ja rohkeudelle.

Sepäs vituttaa monia.

Älkää huoliko Gretasta. Tämä on hänen missionsa, ja isossa kuvassa häntä tarvittiinkin.
Juuri häntä.
Olette muka huolissaan nuoren jaksamisesta, paskanvitut. Olette huolissanne, ettei löydy mitään, mikä kumoisi kaiken sen, mitä Greta puhuu. Että 16v sai aikaiseksi lyhyessä ajassa enemmän, kuin yksikään aikuinen vuosiin.

Ja tämä henkilö on vielä autistinen. Ai kamala.

Tässä ei ole kyse enää pikkutytöstä puhumassa isoille sedille.
Tämä jää historiaan.

Viestintuoja ei kirjoittanut postiaan, muistakaa tämä. Hän joutuu lukea sitä uudelleen ja uudelleen, ja elääkin sen vielä, kun me kirjoittaneet olemme kolme metriä mullan alla.

Me, ja edelliset sukupolvet meitä ennen, jätimme tuleville sukupolville likaisen perinnön.

Luojan kiitos he ovat rohkeampia kuin me velliperseet kommenttikentissä ympäri maailman, pätemässä, solvaamassa ja nauramassa.