Vanhemmuuden kirjo.

Äiti. Isä.
Ottoäiti
Sijaisisä
Lähivanhempi
Etä-äiti
Äitipuoli
Varaisä
Uraäiti
Koti-isä
Sateenkaarivanhemmuus

Vanhemmuus, tyyli vapaa mutta pakollinen.
Sosiaalinen media pursuaa näkyvyyttä eri vanhemmuuden vaihtoehtoihin, koska ihmiset haluavat hyväksyntää valinnoilleen. Yksi ihmisen perustarpeista, on olla hyväksytty. Ei hylätty.
Moni meistä tekee vanhemmuusvalinnan hyväksynnän hinnalla. Ainoa Oikea tapa olla äiti tai isä, on usein se oma.
Miksi näin?

Se on tuttu, turvallinen, sisäänajettu ja mukavuusalueen turvallisella puolella. Oma pehmeä todellisuus, jota pöyhitään ja siitä osataan keskustella. Kun se on kulunut ja kauhtunut, se ei ärsytä eikä hankaa.

Tänä päivänä sosiaalisen median ansiosta, meillä on mahdollisuus pitää mekkalaa aiheista, jotka ovat monen vertaisen mukavuusalueen ulkopuolella. Hankaavat, häikäisevät, hämmästyttävät, kauhistuttavat ja herättävät kysymyksiä. Vanhemmuuden tavat, jotka eivät edusta ehkä sitä omaa tuttua elämää, tai perinteistä Äiti+Isi+lapset=ydinperhe symbioosia, näkevät päivänvaloa, saavat kaiuttimet, ja väistyvät Kummallisuuden Varjoista valoon.

Ja niin kuuluukin.
Sillä siemen jonka kylvät nyt, ei ole kypsä poimittavaksi tänään. Vaan siinä menee aikaa.
Sitä pitää varjella tuholaisilta, kastella ja ravita.
Asettaa aurinkoon, katseiden alle. Odottaa, että sen on nähnyt niin moni, siitä on kuullut niin usea ohikulkeva, ettei sen hedelmä ole enää niin hapan. Vaan se on osa valikoimaa.

Moni meistä ei valitse tapaansa toteuttaa vanhemmuutta, jotkut ajautuvat asemaansa. Ja tekevät sen niin hyvin kuin oppivat.
Jotkut heräävät unesta, jonkun muun elämästä. Riuhtovat itsensä mukavuusalueestaan ulos, ja rakentavat uuden. Erilaisen. Joka aluksi hankaa, mutta kun sitä ajaa sisään, se palkitsee. Saat olla Sinä.

Moni päättää alusta saakka, ettei perinteinen vanhemmuuden metodi ole oma. Valmistautuvat taistoon hyväksynnän sodassa, ja joskus häviävät taistelun. Mutta eivät sotaa.

Lapset ovat suuressa roolissa, miten vanhemmuuden tavat toimivat. Jos lapsi kovin kärsii, se sotii hänen hyvinvointinsa kanssa, ja vanhemmuutta toteutetaan lapsen hyvinvoinnin kustannuksella, valinta ja tapa on väärä.
Ei pidä kuitenkaan aliarvioida lasten kykyä sopeutua. Aloittaa puhtaalta, etsiä oma paikkansa ja roolinsa: he ovat mestareita tässä. Ja primitiivinen selviytymismekanismi ihmislapsella aktivoituukin, kun muutoksen tuulet puhaltavat.
Muutos ei ole yhtäkuin paha.

Tämä on valitettava väärinymmärrys, joka vallitsee vanhemmuuden poluilla.

Suurelta osin vanhemmat pyrkivät lastensa hyvinvointiin, ja Suomessa sitä valvotaankin kiitettävän dynaamisesti.

Jos koet suurta tarvetta tuomita toisen ihmisen valintaa elää elämäänsä, toteuttaa vanhemmuuttaan, toivon ensin että pohdit Miksi.

Onko se vain karhea sauma, joka hankaa?
Hyötyykö kukaan huolestasi, ja onko huolesi aiheellinen?
Edustaako kyseinen valinta omasi ääripäätä, josta sinulla, ei ole kokemusta, informaatiota taikka minkäänlaista visiota edes?

Pitäkää ääntä valinnoistanne, jotka häikäisevät muita.

Tulee vielä päivä, kun he eivät siristä silmiään.