Minulta puuttuu kaikki naiseuden ulkoiset elementit, jotka sukupuoltani stereotyyppisesti määrittää.
Ajoin hiukseni kokonaan pois, tosin kasvavana luonnonvarana ne sieltä jälleen nousevat.
Luovuin ripsipidennyksistäni reilu vuosi sitten - en halua olla riippuvainen mistään, ja niihin miellyin liikaakin.
Etuvarustukseni leuan alla on lähinnä nimellinen - mutta käytännöllinen. Ajavat silti asiansa, monestakin näkökulmasta 😉
Puren kynteni, naiselliset ja lakatut kynnet ovat jotakin hyvin hankalaa minulle.
Vartaloni on tehnyt kuusi ihmistä tähän julmaan maailmaan, ja voi siihen nähden ihan hyvin. Kurvikas se ei ole, eikä sporttinen, vaikka olenkin joustavuuteni vuoksi potentiaalinen tuleva joogi. Harmi vain, että lajissa ei tapahdu mitään, ja se on kovin liian hidas minulle.
En ymmärrä kauneusihanteita, enkä vaatekokoja: miksi tahtoisin mahtua kokoon XS, jos vartaloni ei ole sillähetkellä rakennettu niin?
Painan 55-58kg, enkä edes laihduta. Syön mutakakkua lähes päivittäin, mutta pysähdyn harvoin. Istun, jos on pakko.
Kahvia juon liikaa, enkä koskaan nuku meikit naamallani. Yövoiteeni on kookosöljy: samaa voi laittaa pannullekin paistaessa.
Säärikarvani ajelen vasta, kun ne humisevat tuulessa, ja rintaliivejä käytän ainoastaan kohteliaisuudesta: imettäjän nännini ei kannattelua kaipaa, mutta näkyvät paksunkin villapaidan alta, ellen vuoraa niitä millään.
Kelpaan itselleni, näin ollen ei ole väliä, kelpaanko muille.
En ole täällä näyttääkseni nätiltä, vaikka tykkään olla nättikin välillä.
Mutta vaikka kuinka maalaisin itsestäni kauniin, olen silti jonkun silmään epämiellyttävä, ja toisin päin: kauneutta on yhtä montaa lajia, kuin on katsojaakin.
Mutta naisellisuus ei ole vain visuaalista, enkä oikeastaan tiedä mitä se on. Sillä en tiedä edustanko sitä lainkaan, ja sekin on ihan ok.
#nomakeup #beautyisyou #whoareyouprettyfor
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti