Tämä on sinulle siellä, mahtava lapsonen.
Joka et kaverille pääse yökylään, koska olet kuulemma tuleva kriminaali.
Tulevaisuuden potentiaalinen rikollinen.
Kuulitko näin sinusta puhuttavan ehkä?
Aikuiset, joihin kuuluisi pystyä luottamaan, repivät sinut alas. Ja miksi?
Koska sinulla on diagnoosi. Sinulla on nimi ominaisuudelle, joka mahdollisesti näkyy käytösperäisenä muille, ja ehkäpä sosiaalisissa taidoissa.
Onko se ADHD? Asperger?
Ihan sama.
Kerrompas sulle jotakin, jota nämä kyseiset aikuiset, ehkäpä ainoan ystäväsi vanhemmat, eivät tiedä sinusta. Tai monesta miljoonasta muusta ihmisestä, joilla on epätyypillinen neurologia.
Aluksi kerron heistä.
He pelkäävät. Tuntematon pelottaa. Mitä ei ymmärrä, ei hallitse.
Nämä aikuiset eivät tunne historiaansa, eivätkä ole valmiita astumaan ulos lämpimästä mukavuudestaan, ulos tänne oikeaan maailmaan. Jossa olet Sinä. Minä. Ja me muut, meitä on miljoonia.
He eivät uskalla avata silmiään, koska se saattaa muuttaa heidän tapaansa ajatella koko ihmiskuntaa. Mieti. Se on aika pelottavaa ja suurta.
Mutta pakollista.
Nämä aikuiset eivät ymmärrä, ettei heillä olisi ehkä luolaa kummempaa asumusta tällä hetkellä. Niitä älypuhelimia, tai oikeastaan mitään tietotekniikkaan tai internettiin viittaavaa. Ei monia suuria taidemuotoja, keksintöjä, tai edes mantereita löytyneenä. Musiikki olisi hyvin puutteellista.
Ilman epätyypillistä neurologiaa.
Olisi eräät sodat kestäneet vuosia pidempään, ja päättyneet mahdollisesti traagisemmin. Todella paljon katastrofaalisemmin.
Olisi muutamia miljoonia ihmisiä jäänyt syntymättä, ehkä nämä aikuiset itse eivät olisi edes siinä.
Suuria tekoja, ihmiskunnan ja koko evoluution kannalta, ovat tehneet lähes poikkeuksetta (poikkeuksia on) ihmiset, joilla joko oli diagnoosi, tai historian tulkinnoista, päiväkirjoista, artikkeleista ja muistelmista ovat erikoisasiantuntijat tehneet joko jälkidiagnooseja tai johtopäätöksiä niiden olemassa olon mahdollisuudesta, vahvojen oireistojen ja piirteiden ollessa niin räikeitä.
Sinä olet tarpeellinen. Tärkeä. Meitä tarvitaan.
Nyt, kerron sinusta.
Aivot jakautuvat osiin, ja sinulla on siellä välittäjäainevirtaus. Paljon eri osioita vaihtelevalla aktiviteetilla.
Kaikenmoista vilkasta liikennettä ja säpinää.
Nämä määräävät, miten harkitset, kuinka reagoit, otat vastaan tietoa, kuinka säätelet tunnetilojasi. Kuinka koet maailman ja aistit sen. Muunmuassa.
Aivoissa on eri osia, joista jokaisella on oma duuninsa. Jokin osa keskittyy muistiin ja muistoihin, jokin loogisuuteen. Yksi tunnetiloihin ja rakkauteenkin. Niistä voi opiskella lisää, jos kiinnostaa, mä unohdan aina mikä kuuluu mihinkin, vaikka olen lukenut lukuisia kertoja. Koska itselläni on lyhyt työmuisti. Koska oma neurologiani on myös epätyypillinen.
ADHD on välittäjäainevirtaukseen liittyvä ominaisuus, jossa myös aistisäätely on usein vähän niin ja näin.
Lyhyesti sanottuna, sinulla on suuri sirkus mielesi sopukoissa, joka koostuu kaikesta mikä sinut ympäröi.
Äänet, hajut, ihmiset, laitteet, liikenne, puhe ja sinä, sun omat ajatukset.
On vaikeaa olla sirkustirehtööri, eikö olekin? Kun se norsu siellä vauhkoontuu, samalla kun pitäisi trapetsilla taiteilla.
Yleisö huutaa kannustuksia, mutta kun tuo klovni tossa hassuttelee, pakkohan se on nauraa sillekin.
Tätä. Jokainen päivä. Mutta sirkuksen hahmot koostuvat sinun elämäsi ympäristöstä.
Ei ihme, että väsyttää. Suututtaa. Haluaa piiloon. Eikä saa otetta.
Lääkitys on iso apu, joillekin. Jos se sopii. Sillekin pitää olla vain avoin, sen tehtävä on hiljentää se norsu. Kiristää trapetsia, ettei se heilu liikaa. Sanoa sille klovnille, että hei, kohta on sun vuoro.
Odota.
ADHD- ihminen on usein hyvin luova, ja monella alalla heidän vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa. Se välittömyys, sensuroimattomuus, idearikkaus ja paneutuminen itseään kiinnostavaan asiaan on uskomatonta.
Moni suurista muusikoista, taiteilijoista, näyttelijöistä ja jopa keksijöistä, olivat ADHD neurologialla varustettuja. Ja ovat.
Edelleen. Moni kuuluisa persoona on julkisuudessa tullutkin "kaapista ulos", kun on ymmärtänyt, että hänen ominaisuus on osa koko persoonaa. Ja ehkä iso tekijä juuri siinä, miksi on juuri siinä.
On Aspergerin syndrooma, tämä autisminkirjon hyvälaatuisesta päästä oleva ominaisuus.
Rakastan näitä ihmisiä, heidän aivojen uskomattoman valikoivaa tapaa käyttäytyä.
Samaan hengenvetoon, kun se osio aivoista joka määrää sosiaalisista taidoista ja ehkä jopa siitä tilannekomiikan ymmärryskyvystä, käy hiljempana........se osio aivoista, mikä ratkaisee loogisen päättelykyvyn, matemaattiset taidot tai muut erityismielenkiinnonkohteet, ovat huisin aktiivisia.
Se uppoutumiskyky ja tiedonkeruu, valikoiva mutta ilmiömäinen muisti häkellyttävät.
Huumorintaju on usein erikoinen, eivätkä vitsit oikein aukea. Tai se tilannehuumori. Mutta omanlainen, kuivakka huumori tai täysin muiden ymmärryskyvyn ulottumattomissa oleva viihdyttävät heitä.
Yksi hyvä esimerkki kyseisen ominaisuuden piirteistä, vahvoista sellaisista, omasi Alan Turing.
Mun oma henkilökohtainen idolini.
Jälkidiagnosoituna hän oli Asperger.
Ja rankattiin vasta kuolemansa jälkeen yhdeksi maailman merkityksellisemmäksi ihmiseksi, jopa Kuningatar tunnusti hänen suuruuteensa.
Hänen ansiostaan ihmisiä kuoli miljoonia vähemmän.
Hänen ansiostaan näpyttelen tätä läppäriä, ja kerron Sinulle, kuinka tärkeä olet tälle ihmiskunnalle.
Ja sen kehitykselle.
Maailma tarvitsee epätyypillistä neurologiaa, ilman sitä olisimme edelleen kehityksessä savumerkkien ja Pony Expressin tasolla.
Riski rikollisuuteen ja syrjäytymiseen kasvaa usein heillä, jotka eivät tiedosta, tunnista taikka hyväksy omaa ominaisuuttaan.
Tai vihaavat sitä.
Tai eivät hoida sitä, hae tukea.
Mutta se olet Sinä. Ja se voi olla vielä jotakin suurta.
Jos ei koko ihmiskunnalle, niin ympäristöllesi.
Heidän pitää vain uskaltaa avata ne silmät.
Tässä Alan Turing.
Suosittelen lukemaan henkilöstä, jos et hänestä ole ikinä kuullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti