Jos Wilma/Helmi olisikin aikuisten maailmassa

Entäpä jos Wilma/Helmi siirtyisikin peruskoulutyylillä aikuistenkin maailmaan? Työpaikoille ja aikuisopiskeluihin.

Moninaisuutta edustava lapsi (vanhalta nimeltään erityislapsi, mutta en saa sitä termiä ilmeisesti käyttää enää, sillä ei ole "erityisyyttä." On vain moninaisuuksia..) loistaa usein vahvuuksiensa ja haasteidensa rinnalla yhdessä tietyssä asiassa.

Arvaatteko jo?

Tämä koulumaailmassa kunniamainettakin niittänyt, raportoinnin olympialaji. 

Nämä meidän kaikkien leijonaemojen neurokemian rakkauspakkaukset, voisivat lähes edustaa opetusviraston lehtisissä, se tuttu logo paidassaan, ja olla kunniajoukkue.

Sillä kukaan, ei k u k a a n eikä mikään muu ihmisryhmä, kerää yhtä paljon tilanneraportteja itsestään, kuin He tekevät. 

Jokainen pieraisu. Se yksi puuttuva kumi tunnilla. Jokaikinen lipsahtanut "vittu", jopa silloinkin, kun kyseessä koprolalia (Touretten litaniamainen kiroilu tai muuten spontaani, tarkoitukseton tic-oire jossa rivoudet kyseessä), ilmoitetaan näppis sauhuten tänne Informaation Pyhättöön.

Wilma, Helmi, ja ne *pling* ihanat viestit.

Älkää käsittäkö väärin. Dokumentointiin tarkoitettu informatiivinen kommunikointikeskus ajaa myös tärkeän, alkuperäisen tarkoituksensa. 

Dokumentoinnin. Lapsen tukimuodot. Ne positiiviset palautteet. 

Meillä lasten nykyisessä koulussa tämä toteutuu ; Wilmaa käytetään oikein.

Mutta koska olen negatiivinen persreikä tänään, ja satun omaamaan kolme koululaista, keskityn nyt niihin toisiin, laatua "Ei Niin Positiivinen". 

Kun kuuluu erityisperheille (vai moninaisuusperheille...🤔) suunnattuun vertaistukiryhmään facebookissa, saa tietää todellisen asian laidan moneltakin seikalta, mitä tulee koulunkäyntiin ja palautteeseen. Tukimuotoihin ja käytäntöihin. 

Näissä ryhmissä myös kukkii musta huumori sekä tragikomiikka, sillä se on meille välillä ainoa keino jaksaa. 

Kun yhden lapsi sijoitetaan tai aloittaa sairaalajakson, koska kotona perhe ei kykene enää auttamaan lasta ja kaikki uupuu, ei siinä naurata. 

Se itkettää. 

Mutta kun toinen äiti, saman tilanteen eläneenä, kommentoi "Hei nyt sitä kuuluisaa omaa aikaa ottamaan, lähetäänkö naurujoogaan?" , saa kyynelten läpi nauraakin.

Kuka tahansa ei voi vitsailla. Mutta siellä voi, sillä hyvän maun rajoilla taiteilu huumorissa, hävisi jo edellisen Lääkitsen Lapseni- vitsin mukana kuin Muumipeikko lumihankeen.

Nauroin eilen erään äidin postaukselle, jossa asetti itsensä lapsen paikalle. Sinne omalle työpaikalleen, tarkkailun alle, Wilma-viestien päähenkilöksi. 

Idea oli mitä mahtavin, ja antaa perspektiiviä moneen kotiin. 

Postaus kirvoitti muutkin äidit asettumaan lapsensa paikalle, mutta työelämän versiossa, ja kyllä syntyi mitä mahtavampia Wilma/Helmiviestejä pomoilta. 

Oli pissanpidätyskyky koetuksella 😂

Ajattelin tehdä oman versioni. 

Siirrän itseni nyt kouluun, jossa siis reaalielämässäkin päiväni vietän. 

Leikitään, että opettajani (terveisiä opelle!) raportoisi minusta, tunnettuun ala-ja yläasteen Wilmatyyliin, kotiin avomiehelleni tässä tapauksessa. 

Kerron nyt totuudemukaisen, mutta "opettajan" osuudelta fiktiivisen koosteen tältä viikolta, yhteen päivään puristettuna.

Eli tapahtumat ovat oikeaa elämää.

Wilmaa ei meillä aikuisilla onneksi tarvita kuin siihen alkuperäiseen, informatiiviseen tarkoitukseen 😉

Mutta palaute on fiktiivinen leikki, peruskoulutyyliin 🤓

Leikitäänkö? :

" B vietti oman open tunnilla osan ajasta hytkymällä tuolissaan. Tasapainotyynystä ei selkeästi ole apua, mutta ei ole sopivaa keikkua edestakaisin tuolilla. Jutteletteko kotona hiukan itsehillintää, sillä kuuntelutaito on tärkeää. 

B myös on ottanut tavaksi huudella vastauksia sieltä täältä, muiden viitatessa puheenvuoroaan nätisti. Selkeästi kärsimättömyyttä ja kunnioituksen puutetta muita kohtaan, tätä voisi harjoitella kotioloissa vaikka pidättämällä pissaa. Kun kupla nousee otsaan, on oma vuoro pissata. Hyväksi havaittu harjoite, suosittelen ottamaan matot pois lattioilta. 

Innokkuus on mahtava piirre, mutta korostan: kouluolosuhteissa on tiedettävä asemansa oppilaana. B ei voi raahata kahvinkeittimiä, suodatinpusseja, eikä keksipaketteja luokkaan. Luokkatila ei ole kahvio. Ymmärrän, että kahvi on pitkällä tähtäimellä kallista ostaa koulun kahviosta, mutta emme voi tehdä luokasta turhan kodinomaista. Oppilaat voisivat viihtyä liikaa, ja en pääsisi koskaan sieltä pois. 

Voisitko harkita B:lle vieroitusta kofeiinista? Vihreä tee sopisi levottomalle ihmiselle paremmin. Ehkä se toppuuttelisi jatkuvaa kysymysvirtaakin, ja toivoisinkin tästä pienimuotoista verkostopalaveria. 

B selkeästi leikkii joko tyhmää, tai oikeasti on sitä. 

Kukaan ei kysy samaa asiaa kymmenettä kertaa. 

Tehtävänannossa hiukan sisäistämisen pulmaa: piti tehdä power point esimerkki, mutta B kirjoitti novellin. 

Meillä ei ole resursseja käydä läpi hänen tekstejään, ja kyse oli vain harjoitustehtävästä. Laitoinkin B:n kirjoittamaan 50 kertaa paperille "tiivistän tekstejäni". 

Tänään pyysimme kirjalistaa, materiaalin etsintää, ja tehtävänä oli etsiä kirjastoista alakohtaista kirjallisuutta.

B:n tiimi teki tehtävän hyödyntäen verkkoa, joka oli hieno ajatus. Mutta en pyytänyt missään nimessä koko kirjaston teoksia alalta. 

Minusta tuntuu, että omaehtoisuus on hiukan vahvistunut, ja toivon jatkossa hiukan itsesäätelyä häneltä.

Hyvinvointiprojektin teema taisi olla B:n ehdottama, tosin koko tiimin kannattama kyllä, ja Mielenterveys/Henkinen hyvinvointi onkin tärkeä aihe käsitellä. Tiimityö onnistui, ja jokainen ylitti itsensä kertomalla julkisesti esitelmän muodossa omasta mielen haasteestaan. Olisi kuitenkin sopivaa käsitellä kotona, kuinka syvällistä materiaalia tahtoo tuoda koulun projektissa esiin. Aiheet saattavat herkimmille olla liikaa, ja koin, että B suorastaan yllytti muita tehtävään. 

Pohtikaa kotioloissa, mitä aiheita kannattaa tuoda kouluprojekteihin esiin, ja mitä pitää pimennossa. Ei anna hyvää kuvaa alan opiskelijoista, jos jokainen huutelee haasteitaan ympäri kyliä, jonkinlainen julkisivu pitäisi kuitenkin säilyttää. Keskustelkaa kotona. Kokeilkaa syventävää piiriharjoitusta, jossa kiertää pallo, ja jokainen lausuu vuorollaan mantraa "älä puhkaise kuplaa". 

B tekee harjoitteesta oman power point esitelmän, ja jakaa sen luokan edessä.

Tämän viikon ongelmaksi B:n kanssa on noussut krooninen myöhästely. Mikään ei oikeuta viisiminuuttisiin myöhästelyihin joka aamu, vaikka kuinka olisi kuusi lasta kotona ja yksi oksentaa parkkipaikalla. 

Tästälähtien jokaisesta myöhästelystä mukaan sinun allekirjoittama syy, miksi on myöhässä, sekä vessassakäyntikielto. 

Oppii sitä säätelytaitoa. 

Jos B ei pian terävöitä otettaan, otan yhteyttä aikuistensuojeluun ja ehkä saamme apua hänelle. Tai emme. Mutta niin kuuluu tehdä.

Puhukaa myös kotona kielenkäytöstä, luokassa osa alaikäisiä, V sana on hyvin traumatisoiva. Toivoisinkin, että ikänsä puolesta B olisi nuorisolle enempi se äidillinen hahmo, kuin kaverillinen sählääjä, mutta selkeästi olemme kaukana tästä. 

Pyydän hoitotaholta B:n lääkeannoksen nostoa, sillä en koe että lääkitys on yhtään poistanut tuota "sairautta" häneltä. ADHD näkyy hänessä edelleen, joten luulen että hänellä on nyt jokin lumelääkityskokeilu meneillään.

B varasti koulun ruokalasta omenakaurapaistosta. 

Väittää, ettei huomannut hintalappua, luullen sen olevan osa kouluruokaa. Mutta kyllä aikuinen ihminen osaa huomioida, mikä ei ole ilmaista, ja mikä ei. Hyvä muistisääntö on, että ruokalassa on 99% tarjottavista ilmaista opiskelijalle, ja siellä jossakin se 1% maksullista. 

Hiukan ympäristön havainnoinnin probleemaa selkeästi havaittavissa, tai valikoivaa radikalisoitumista ja uhmaa. Pidämme tästä keskustelun, sillä koulun omaisuuden luvaton käyttöönotto on aina viranomais asia, mutta saatamme myöntyä euron ja kolmenkymmenen sentin korvauksiin, jos lautakunta on yhtä mieltä. Mietimme seurauksia viikonlopun yli.

Muuten koulupäivä sekä viikko sujunut mukavasti ☺

Hyvää viikonloppua! "

- Mielikuvitus Ope

Ps. ADHD ei ole sairaus. Tämä olettamus elää yhä, jostakin syystä. ADHD ei parannu pois lääkityksellä, vaan lääkitys lisää ainoastaan toimintakykyä.