Projekti nimeltä Äitiys.
Taapero ei suostu syömään sun Naperokerhon luomusormiruokaa. Tahtoo nakkia ja keksin.
Uuvuttaa jo ajatuskin,kuinka taas epäonnistuu tehtävässä Ravitse Lapsi Oikein.
Lapsi heittää sun marsun ruoalta muistuttavan pöperön lattialle ja verhoihin.
Voi vittu. Se oli lähiruokaa, ja matalan hiilijalanjäljen omaavaa täysipainoista sörsseliä.
Pilkot nakkipaloja räkää tihkuvan taaperon naaman eteen, ja näet ilon palaavan, ja pettymyksen kaikkoavan.
Pettymys siirtyy sinuun.
Luet reseptejä, huokailet kuinka et koskaan tahdo kuormittavan lastasi moisella moskapaskalla, jota ruoaksi kutsutaan.
Luovut lapsen myötä suolasta, voista, lisäaineista, sokerista, eineksistä, pikaruoasta, pakasteista, etsit kuin uskon riivaama lahkolainen GMO vapaata ravintoa, natriumglutamaatitonta, gluteenitonta, soijatonta, sen pitää olla suomalaista, lähellä tuotettua, vegaania, puhdasta ja sitä ainoaa oikeaa juuri Sinun Lapsellesi.
Koskaan ei ole porkkana ja peruna kuulostanut yhtä hohdokkaalta,kuin nyt.
Vaikkei taaperosi ole allergioilla kyllästetty, haastat päiväkodit, kaverisynttärit, sukujuhlat, itseasiassa kaikki kinkerit joissa voisi poiketa tappavan tasapaksusta arjestasi porkkanoiden ja herneiden äärellä........haastat heidät.
Tekemään samoin.
Kukaan ei saa myrkyttää PerttuPellervon elimistöä nallekarkilla. Ei kukaan.
Todennäköisesti isovanhemmat väläyttävät rennon syömisen maailmaa, ja antavat salaa lapselle jälkiruoaksi pullan.
Kyllä. Vehnää. Sokeria. Kaikkea, jotka edellyttävät kivitysrangaistusta.
Ne pelkää sua. Oikeesti.
Että haistat hengityksessä korvapuustin.
Lapsesi kuuluu saada jo kohdusta saakka virikkeitä.
Onnesta soikeana, näet mainoksen vaginaan ängettävästä kuulokkeesta.
Musikaalinen dildo.
Lapsestasi kehittyy jo ensimmäisiltä raskausviikoilta lähtien vähintäänkin täydellisen nuottikorvan omaava Sibelius.
Soittelet pimperosi kanssa lempparimusaa vaaville joka ilta.
Miehesi ei ymmärrä, mokomakin uuvatti.
Olethan raskaana. Ja rakennat lastasi täydelliseksi yksilöksi sitten vaikka yksin.
Genitaalialue on varattu tätänykyä tulevan lapsesi musisointiin, ja rytmitajun kehitykseen.
Eihän siitä sovi tulla tavallinen tallaaja, joka ei hiffaa heti synnärillä, kuka on Nikke Ankara tai Anna puu.
Mies tumputtakoot 9kk, vauva sitäpaitsi pelästyy satunnaisesti kurkkivaa herkkutattia. Mitäs sitten kerrotaan lapselle, kun se kysyy että kuka mua tökki kun olin äiti sun vatsassa? Niih. Miettikääs sitä. Ajatuksen kanssa.
Saa traumoja lapsirukka.
Jos musikaalidildo ei nappaa, etkä toivo tulevaa rumpalia kotiin syntyväksi, toki valitset sitten lukemisen riemun masuasukille.
Olethan tuomassa maailmaan uutta ajattelijaa, joten tarpeeksi yleissivistävää lukemista pitää höpötellä kasvavalle vatsalle.
Kuten Raamattua.
Ja lasten kirjallisuutta.
Mutta ei Prinsessa Ruususta. Liian seksististä. Liian epätasa-arvoista shaibaa. Että muka neito tarvitsee prinssin pelastaakseen hänet....muokkaat sadun nykytasa-arvoon sopivaksi. Jos on pakko.
Ruusunen ei olekaan Prinsessa, vaan prinssi.
Prinssi Pioni vaikka sitten.
Hän odottaa...eiku ei odota, liian epätoivoista....hän toivoo että joku ohimennen piipahtaisi. Ja seivaisi hädästä. Ikiunesta.
Ja koska satu on nykyaikainen, pitäähän kohdussa kellivälle jo opettaa, että se saattaa hyvinkin olla prinsessa, joka kurvaa harrikallaan ohi, ja ziigaa että katos perkele. Linna. Käydääs kurkkaa meininki. Ja siellä Herra Pioni vetää zetaa kuola poskella, odottaen suudelmaa.
Tai, pelastaja voi ihan hyvin olla Prinssi Uljas. Ja kaksi prinssiä elävät elämänsä loppuun asti onnellisina. Linnassa. Jonka sisustavat pohjoismodernilla tyylillä, ekologisesti ja ympäristöä kunnioittaen. Ja adoptoivat neljä lasta kehitysmaista, koska vatsanaperolle pitää opettaa ettei kaikki voi lisääntyä itse. Ja lapsia on maailma pullollaan ilman kotia.
Nämä ovat tärkeitä seikkoja tietää. Jo ennen synnärille joutumista.
Kun se piltti on saapunut, tai useitakin jopa.....muista että väsynyt äiti on epämuodikas.
Se on vähän semmonen hiljainen kuiskaus kahvipöydässä. Jos vähän uuvuttaa.
Älä nyt jumalauta möläytä, että olet m a s e n t u n u t.
Ethän tahdo vaivaantunutta hymyilyä, " aikansa kutakin" ja Kyllä Ennen Vanhaan Jaksettiin - litaniaa. Ethän?
Se kun on laiskuutta hei. Oot vaan laiska. Ihme vetelys, kun maksalaatikkoa ostat.
Itse ne pitää riisit keittää, possu teurastaa ja maksa silpoa. Hei haloo.
Imellyttää ja hauduttaa.
Koska lapsethan leikkii sillävälin kun äiti häärää. Ihan niinkuin ennen vanhaan. Vähän risua kato jos käy äpäröinti liian hurjaksi.....Eiku......ainiin, ennenvanhaan oli niitä metodeja.....no mutta. Eihän niitä enää käytetä, riittää rakentava keskustelu lapselle. Niin tottelee. Tai kuuluisi ainakin, ellei se ole häiriintynyt.
Ja muistakaa, että ADHD on vain trendikäs tapa selittää huono kasvatus. Ei mikään oikea juttu. Ihan huuhaata. Vaikka näkyy aivokuvassakin,niin keksittyä kaikki tyynni.
Mutta kyllä pitää jaksaa. Ja viettää jokainen aika mitä vuorokaudesta löytyy, laatuaikana perheen kera.
Se on kato semmonen juttu, että vittuun kaikki itsekeskeinen.
Mitä sä "omalla ajalla", kun voi pelaa Muuttuvaa Labyrinttia.
Se että ipanat kuristaa toisensa vuoronperään hävittyään pelin, tai säännöissä tulee riitaa niin, että tuntuu kuin olisi keskellä kapakkatappelua kääpiöiden kanssa..................se on sitä HUONOA VANHEMMUUTTA hei.
Sä oot vaan skeida vanhempi.
Koska muutenhan ne istuisi kuin kirkossa, ja hymyilisi psykopaattisesti koko seesteisen pelihetken läpi.
Näin on näppylät nyt.
Sä olet Äiti. Puoliso. Siivooja. Tuomari. Kokki. Kauppajuhta. Roskaämpäri. Sylkykuppi. Rakastaja. Ystävä. Kasvattaja. Syli. Järjen ääni. Aktiviteettiohjelmoija. Läksyjen tarkistaja. Nyrkkeilysäkki. Nukuttaja. Tutti. Lehmä.
Ajattele nyt.
Miten tarpeellinen oletkaan.
Ole onnellinen!
Koska tuo on vasta kaikkea, mitä sä JO olet.
Sun pitää muistaa YRITTÄÄ OLLA myös Reipas. Kaunis. Huumorintajuinen. Liikunnallinen. Aktiivinen Vanhempi. Sosiaalinen. Kiltti. Hyvä. Tyydyttää puolisosi. Luottaa. Olla Aina Valmiina. Ruokkia perhe ajallaan. Valmistaa itse alusta saakka kaikki. Viljele jopa itse. Kasvata salaatit. Pidä koti kauniina. Sisusta. Kutsu ystäviä kylään. Osoita olevasi Hyvä Äiti. Pidä ystävyyssuhteet kunnossa. Ole nöyrä. Älä odota liikoja. Muista kehittää itseäsi. Ole tehokas. Pärjää työelämässä. Kouluta itseäsi maailman tappiin saakka. Syö terveellisesti. Laihduta raskauskilot. Juokse Naisten Kymppi.
Tämmöstä pientä, kevyttä..
Onko se niin vitun ihmeellistä, jos Äiti väsyy?
Onko?
Mikä siinä on? Ihmeellistä?
Äiti saa olla väsynyt.
Äiti saa oikoa, jotta jaksaa ottaa huumorilla kuraa niskaan uhmäikäisiltä.
Äiti saa tilata pizzaa, jotta ehtisi katsoa lempiohjelmansa.
Äiti voi kahvitella ilman lapsia. Illalla. Lasten nukkumaanmenoaikaan.
Äiti voi laittaa makkarin oven kiinni, ja olettaa että toinen puolisko hoitaa. Ja vaikka lukea. Tai nukkua.
Äiti saa itkeä, kun ei jaksa kuunnella enää. Siivota kuudetta kertaa keittiön pöytää. Ripustaa pyykkejä illasta toiseen.
Äiti voi haistattaa vitut.
Vaatimuksille, ja Projektille Äitiys.
Lakata kynnet, vetää neljä muffinsia naamaan yksin, eikä jättää lapsille seuraavaksi päiväksi yhtäkään.
Äiti saa olla masentunut, ja huutaa koko maailmalle. Kuinka maailman tärkein työ joskus pudottaa korkeelta ja kovaa.
Äitiys ei ole projekti.
Se on valinta.
Ja ihan kuten missä tahansa duunipaikassa, joku saa joskus burnoutin.
Mutta Äiti ei saa sairaslomaa äitiydestä.
Vanhemmuus mitataan nykyään tehokkuudessa. Sosiaalisissa taidoissa.
Hiffaako kukaan, että vauva-ja taaperoaika on vasta Työharjoittelua?
Sä et tiedä, millainen susta tulee, ja teet virheitä.
Pedagogisia, kasvatuksellisia virheitä.
Sä et tiedä, kuka sun lapsesta tulee.
Onko eskarissa ehkä jo erityishaasteita? Tuleeko taaperoaikana esiin kehityshäiriöitä?
Vai eikö suunniteltu kasvatustapa ollutkaan simppeli?
Sinä. Et. Kontrolloi. Äitiyttä.
So go with the flow.
Tee ne virheet, väsy, itke, ja leivo sitten sitä vitun pullaa.
Sinä päätät.
Sä olet Äiti. Et Projekti.
Sä et ole Sankari, eikä sun tarvi ollakaan. Riittää kun saat lapset vatsat täynnä nukkumaan, eikä päivä ollut täysin paska.
Koska jokaisessa päivässä on jotakin hyvää.
Sä hengität.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti