maanantai 16. joulukuuta 2019

Väsyttää.

Kulunut viikko on raapinut energiapintaa leveällä lastalla. Ja laajalti. Työharjoittelupaikan jäähyväiset vähän kirpaisi: ehdin tutustua moneen, ja tykästyä useaan. Tunsin itseni osaksi kalustoa, ihan vain olemalla Minä. Oli helppoa napsauttaa kahvit valumaan valmiiksi ensimmäisille vanhemmille, muumilaulut muksuille, ja miettiä mahdollista puuhaa naperoille.
Sain ihania kortteja, pieniä lahjoja, hyviä muistoja.
Vaikeaa hypätä taas pois kelkasta, ja kiivetä "uuteen", vaikka koulukavereita on ihan hauska jo nähdäkin 👌
Neljävuotiaani - virallisesti vuosipäivä huomenna - on "tahtoiässä" potenssiin kuusitoista. Ja mulla on kutina, ettei ihan tahtoikään jää tämän jäbän sählinki, mikäli tuttu geeniruletti on jakanut murusiaan numero kuutoseenkin.
Kun Citymarketissa lensi lasipurkit kivilattialle, ja hyllyistä kaadettiin tuotteet alas korkean sopraanonuotin siivittämänä KOSKA äiti ei osta herraneljäveelle saatana bluetooth kuulokkeita SILTÄ SEISOMALTA, oli vanhemmuus taas suurennuslasin alla.
Ostanko, ja hiljennän rabies-epäilyyn sopivan kääpiön nanosekunnissa, vai jätän  kuulokkeet hyllyyn ja kierrän hyllytavarat niin, ettei murhanhimoinen elävä nokkahuilu saa käsiinsä heittokalua.

Valitsin jälkimmäisen.
Jatkoimme performanssia bussiin asti, ja koko matkan kotitalon hissiin.
Takanani seisova bussimatkustaja, herrasmies, ilmeisesti tuhinallaan yritti ilmaista kasvatuksellisia puutteitani.
Kun en remmiä moiselle kiljukaulalle antanut, tai poistunut bussista.
Olin tyyni kuin järvenpinta suviyönä, tosin leukoja särki. Hammasta tuli purtua.
Selitin kuin oppikirjasta, monotonisesti kuinka tätä käytöstä ei palkitse nyt äiti yhtään.
Sisäisesti huusin verenpainettani uhmaten TUUURPA KIIIINNI JO!!!! Ja katsoin bussin ikkunasta pimeyteen.
Ulkoisesti voitin itseni.

Sisäinen Äitiyteni kietoi jesaria tuon pellavapään suun tukkeeksi muutamat kierrokset.

Tänään olin kuin tiskirätti: haiseva ja koppura, toivoen että saa nukkua piilossa hanan takana homeessa.
Poistuin kotoolta ainoastaan koiran kusetusta varten, ja luovuutta riitti just ja just torttuihin.
Porsaita tehtiin 🐷 ja mallin löytää täältä https://youtu.be/eMBZaM4iXVA

Kämppä tihkuu sotkua, koira kusi sänkyyn, mutta ei se mitään.
Mikäs tässä, maailma on kesken kaikilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoittajasta

F90.0 ja Minä.

ADHD :n tuhannet kasvot. Nämä ovat minun. F90   ❤ Olisin uskottavampi monelle, jos olisin lapsena ollut agressiivinen. Purkautunut käytö...