lauantai 9. maaliskuuta 2019

Kirje teille, lapseni.

Kirje teille, lapseni. Elämäni persikat, jälkeläiseni, rakkaudenhedelmäni.

Yritän olla Hyvä Äiti. Mistä tiedätte, että yritän, ja tosi kovaa yritänkin?
Sitä on vaikeaa varmasti huomata, sillä Hyvän Äidin määritelmä on yhdessä sukupolvessa paisunut mittasuhteisiin ja meriitteihin, joihin on vaikea yltää.
Hyvän Äidin saappaat ovat suuret täyttää.
Mutta näin minä yritän:
• En koristele kauniita kasvojanne jeesusteipillä, kun kiroatte epäreilua ja paskaa elämäänne, huudatte kun ette koskaan saa mitään. En hiero jatkuvasti historian havinaa naamaanne, ja kerro kuinka "ennen vanhaan" kelpasi vähempi. Emme elä siellä enää.

• Vapaa-aikani koostuu lähes täysin teidän perustarpeiden tyydyttämisestä, jotta ette kävele likaisissa vaatteissa, vatsat nälkää huutaen. Saatte istua kohtuu puhtaalle posliinille, syödä puhtaista astioista, ottaa kaapista syötävää - siellä ei ole pelkkä valo. Eikä pelkkää kaljaa. Itsestäänselvää? Ei ole, edes Suomessa. Ei edes vuonna 2019. Joka kerta kun pidätte tiskivuoroanne epäreiluna,  istutte puhtaalle pöntölle tai sujahdatte puhtaisiin lakanoihin, istuu joku vertaisesi likaisessa kodissa, kaljapullojen keskellä. Yksin.

• Joka kerta kun huudatte, että muut saa isompaa kuukausirahaa, ette kuule kuinka ruoska hakkaa Äidin selkää. Kun yrittää ylläpitää nykyistäkin summaa. Ette näe sitä laskua, jonka eräpäivää siirrettiin. Ettekä matematiikkaa päässäni ruokaostoksilla.

• Aina kun tahdotte purkaa vittuilunhalua minuun, muistakaa kuka teidät teki. Vittuilun jalo taito periytyy, joten voitte kuvitella kuinka pinnistelen.

• Kun kokeilette rajojanne, myös lain rajoja, yritän muistaa haasteenne. Murrosiän aivomyrskyn. Yritän muistaa oman epätäydellisyyteni, ja reagoida oikealla mittasuhteella, vaihtelevalla menestyksellä. Mutta koskaan en pysty teeskentelemään tunnetilaani, koska en ole rakennettu niin.

• Aina kun mieleni tekee lähettää teidät kolmeksi vuodeksi Malediiveille kasvamaan, rahdin mukana meriteitse...en tee niin. Olkaa hyvä.

• Kuulette sanan "Ei" ja "Et saa". Äitiyden perimmäinen tarkoitus ei ole antaa kaikkea. Olla aina kiva. Vaan tuotan myös pettymyksiä, sillä IsoPahaMaailma on niitä täynnä. Ette putoa näin ollen liian korkealta, kun lennätte pesästä.

Anteeksi, jos joskus halkean. Silloin olen ääriäni myöten venynyt jo, ja kuminauha katkeaa. Osaisimpa olla aina rakentava, rauhallinen ja kasvatuskirjojen suuri sankariäiti.

Yritän olla Hyvä Äiti, mutta taidan olla lopulta Pelkkä Äiti.

#äiti #vanhemmuus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoittajasta

F90.0 ja Minä.

ADHD :n tuhannet kasvot. Nämä ovat minun. F90   ❤ Olisin uskottavampi monelle, jos olisin lapsena ollut agressiivinen. Purkautunut käytö...