Matin ADHD toi lahjan, sekä riisti hallinnan.
Ei löydy tällä hetkellä suomalaista, joka olisi jäänyt pimentoon Matti Nykäsen kuolemasta.
Matista luettiin, puhuttiin ja oletettiin paljon. Huippu-urheilu-uransa jälkeen huomio keskittyi lähinnä Mattiin, joka epäonnistui myös paljon.
Moni tiesi Matin addiktioista, impulsiivisuudesta, sekä elämän-ja ulosannin filtterin uupumisesta.
Matti eli hetkeä Nyt ja tänään. Meillä ei ole aika sama käsite, kuin "neurotyypillisellä", vaan huomista ei näe - näin ollen sitä ole.
Eilinen ei muistu enää mieleen.
Tulevaisuuden suunnittelu on joillekin "aakkosille" utopiaa, carpe diem on ohjenuorana h y v i n tyypillisesti, ja se saattaa olla ulkopuolisista kovin kummallista.
Elämänhallintaa tämäkin osaltaan vaikeuttaa.
Mutta moniko tiesi, että Matti kulki saman neurologisen ominaisuuden kyllästämää polkua kuin Minä, ja osa lapsistani?
Matilla oli diagnosoitu ADHD, joka näin toisen aakkosen näkökulmasta ohjasi suurestikin hänen toimintaansa.
Meillä on suuri alttius addiktioihin, etenkin jos ADHD jää ilman hoitoa. Etenkin, jos ei ymmärrä ominaisuuttaan, eikä tiedä, että moni päihde toimii kuten stimulantti meillä: tasaa meitä. Välittäjäaineemme aivoissa saa toivottua boostia, mutta surkein sivuoirein, sekä riippuvuuden riippa kytee taustalla aina.
Riski on suuri.
Sen enempää spekuloimatta, oliko Matilla hoito omaan välittäjäaineiden poikkeamaan, näen kirkkaasti Matin elämässä kaavan, johon itsekin voisin kadota. Lapsenikin.
Näen pojan, joka etsi tasapainoa, mutta impulssit veivät mennessään.
Matilla oli suuri lahja ja mielenkiinnonkohde, johon hyperfocuksensa suuntasi: hyppääminen. ADHD kykenee uppoutumaan intohimoonsa hyvin syvästi, ja tulla aiheen erikoisasiantuntijaksi, sillä valikoiva työmuisti takaa, että tiedät itseäsi kiinnostavasta aiheesta myös enemmän kuin on edes tarvetta.
Tämän vuoksi moni ADHD on lääkäri, professori, oman alansa erityisasiantuntija, taiteilija, muusikko tai jokin muu. Kunhan motivointikeskusta ruokkii jokin kokoajan: harvoin kohtaat ADHD henkilöä työssä, jossa ei ole mitään vaihtuvuutta. Usein liikkuva, ennalta-arvaamaton, vaihteleva ja improvisointia vaativa työ on meidän miljöö.
Mattia motivoi adrenaliini ja onnistuminen.
Tunnesäätelyhaasteet ovat vakava ja surullinenkin aihe tässä ominaisuudessa, ei ole välimaastoa. Aikuisilla eikä lapsilla, joilla ADHD elämää rikastuttaa ja vihastuttaa.
Se ei oikeuta väkivaltaan, mutta antaa syyn hakea apua.
Onneksi hain apua omilleni jo ennen aikuisuutta, ja ymmärsin itselleni hakea myös.
ADHD ei ole vitsi, leikkiä, tekosyy eikä muotia.
ADHD kuntoutus (lääkitys, terapia) ei ole turhaa eikä turruttamista varten: ne järjestävät ajatukset, antavat mahdollisuudet uusiin toimintamalleihin.
Hyväksyntä ja tietoisuus itsestään on vapauttavaa, ja tekee jokaisesta ominaisuudesta vahvuuden. Vaikka haasteiden kettinki sitookin läpi elämän, sen kilinä ja kolina ei häiritse niin rankasti.
Matti hyppäsi suomalaisten arkeen, oli samaistuttava ja sensuroimaton.
Hyvässä, sekä pahassa.
Niinhän me vähän ollaan, tietysti toivon että hyvässä eniten.
Moikka Matti 👋 Sanoisin että lepää rauhassa, mutta me emme lepää edes tuonpuoleisessa.
Matti ehkä jo pohtii uusia tuulia, seuraavaa olomuotoaan, ja silloinkaan häntä tuskin kiinnostaa muiden mielipiteet asiasta 😉
En kirjoittanut tätä ruotiakseni Mattia, enkä diagnosoi tai pohdi kuolinsyytä.
ADHD diagnoosi ei ollut Matilla salaisuus: hän puhui siitä julkisuudessakin. ADHD väritti elämää, mutta kuolemaa en spekuloi. Annan vain näkökulman elämään, joka monella ADHD henkilöllä on Matin kaltainen, sillä elämänhallinta on meille erilaista. Elämme nollasta sataan, filtterit uupuu ja harkintakyky myös.
Hoitamaton ADHD on monesti suo, josta on vaikea päästä pois ilman apua.
Se tuo myös vahvuuksia, mutta niitä ei saa käyttöön aina, ellei löydä kanavaa siihen.
En häpäise Matin muistoa, enkä mielestäni ole epäkunnioittava.
Minusta on hyvä tiedostaa, että joskus elämää ohjaa suurempi "voima", joka ei muille näy, ja sitä on hankala muiden ymmärtää.
Matti oli väärinymmärretty, ja häntä stimuloi selkeästi ihmiset, ihailu, adrenaliini ja elämänjano kaikessa pahuudessaankin.
Silti uskon, että ainoa mitä hän hiljaa toivoi, oli riittävyyden tunnetta. Hyväksyntää. Vaikka oli epätäydellinen ihminen.
Epätäydellinen, mutta täydellinen hyppäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti