Kusetushaaste.

Saa kusettaa.

Kaikista puuduttavinta ehkä IKINÄ, on lukea bloggareiden listahaasteita. Tiedätkö, haastetaan toiset bloggaajat tekemään Positiivisuus top kymppejä, To-do listoja ja Viisi kosmetiikkavinkkiä juuri minulta.

Seison mieluiten lasteni tikkatauluna silmät auki, kuin luen ihmisten haaveita, tai kuinka kivan apilankukan se kuusivee löysi sieltä pihanurmelta.

Minulla on haaveita myös. Ja kuusivuotiaita, jotka raahaavat jos mimmosta koiranpaskaista koivunpuolikasta himaan. En huokaile niitäkään täällä, ja satunnaiset voikukat lapsiltani lilluvat aina viikon yöpöydälläni vesilasissa, kunnes hajoavat höyryksi.

Eli ei herätä minun kiinnostustani millään lailla.

Joten kyllästyneenä bloggaajana keksin taas oman haasteeni.

Sillä on kiva nimikin hei.

"SAA KUSETTAA."

Eli mahdollisimman suuri osa tulevasta postauksesta on valehtelua, toiveajattelua, kusetan siis kybällä. Kivaa! Aloitetaanko?

"Kesälomaa on onneksi kuukausi vielä jäljellä. Mä niin nautin tästä loman kiireettömyydestä, ja että aamupalapöytään unisen raukeana, mutta onnellisena, saavutaan vasta puolilta päivin.

Jotenkin tämä koko päivän rakennettomuus, ja struktuurin puute rentouttaa mieltä parhaiten. Lapsetkin nauttivat rauhallisesta ilmapiiristä sisarustensa kanssa, ja luenkin kummastellen muiden päivityksiä toistensa kurkussa olevista lapsista. Siis käsittämättömän puutteellista vuorovaikutustaitoa koko perheeltä, jos tämmöinen on tilanne lomalla.

Meillä kuitenkin halitaan enemmän, kuin hapetetaan  Onni on oma perhe 24/7 

Ruoanlaittotaitonikin on kesälomalla oikein puhjennut kukkaan. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta rakastan sitä! Rakkaudella tehty ravinto löytää itsensä pöytään, jokainen päivä, käsieni kautta, ja ihan alusta loppuun itsetehtynä  En enää turvaudu edes puolieineksiin, miksi myrkyttäisin perhettäni moisella kuralla, pakastemuussikin on suoranainen häpeäpilkku. Oikea äiti kuorii ja muussaa, ja heräsin tähän todellisuuteen vihdoin ja viimein.

Lomalla on ollut enemmän aikaakin kokkailla gurmeeta, sillä lapsilla leikit sujuu mutkattomasti, ja sotkukin pysyy kohtuullisena. Ovathan mun pikkumussuni ahkeria kotityönpuurtajia. Ei tarvitse kahta kertaa sanoa, niin jo imuri heiluu ja tiskit ovat koneessa, jopa teinipoikani lauleskellen viikkaa kalsareitaan kaappiin 

On niin harmi, että kaikki hyvä loppu aikanaan. Toisaalta, minulla alkaa opiskelut myös, joten muutoksen tuulia puhaltaa joka suunnasta. Kymmenen vuoden kotiäitiyden jälkeen tuntuu oikeastaan aika kevyeltä siirtyä opiskelijan kenkiin. Lapsillani on neurologisia haasteita, mutta uskon, että pärjäävät uusien asioiden äärellä mutkattomasti, eikä keskeytettyjä koulupäiviä tule. Niin innokkaasti ovat jo opintietä odotelleet täällä koko kesän, että uskon innostuksen kantavan pitkälle 

Olen jopa harkinnut lasteni siirtämistä lääkkeettömäksi, ja korvaavani kaikenmoiset mömmöt rukoilulla, vitamiineilla ja ferritiinillä. Lisäksi uskon, ettemme ole pitäneet tarpeeksi kuria lapsillemme, ja täten saattavatkin olla tuotoksia Vapaasta Kasvatuksesta. Sitähän minulle on yritetty kertoa, enkä ole vain typeränä tyttönä kuunnellut 

Joten aion palata kultaisen kuusikymmentäluvun kasvatusmetodeihin, koivuniemenherra ja vyönsolki todennäköisesti pitävät mokomat aadeehoodee lääkkeet loitolla, ja parantavat autismin.

Hiukan kamomilla teetä iltaisin, ja kuusenkerkkiä aamumuroissa, niin eikös vaan, tic-oireetkin haihtuvat unholaan!

Tätä olen nyt opiskellut tässä loman aikana paljonkin. Vanhemmuutta, ja miten olla Paras Mahdollinen Äiti.

Sillä mikä minä olen? ÄITI. Se minä olen, ja se on koko identiteettini. Olen myös Puoliso, hyvänä kakkosena. Muihin turhuuksiin en enää aikaani tuhlaa. Oma aika, mitä se on? Jotakin syötävää? En minä sellaista tarvitse!! Rakkaus perheeseeni riittää 100%, ja täten ilmoitankin, että bloggaaminen vie sekin aikaani pois sieltä, missä koko minuuteni sijaitsee. Tämä olkoot viimeisin kirjoitukseni, sillä koen, että kirjoitusaiheeni ovat olleet hiukan liian rääväsuisia ja avoimia. Negatiivinen palaute herkistä aiheistani on saanut minut huomaamaan, että totta. Parempi olla hiljaa, ei ihmisten tarvitse tietää erilaisuuksista taikka jostakin köyhistä perheistä mitään.

Maailma on täynnä kauniita asioita, tuokaamme niitä enemmän esille, eikä saastuteta mieliämme elämän varjopuolilla tai totuuksilla 

Lisää kukkavaaseja ja tulppaaninkuvia someen!! Kauniita asukuvia, niistä minä ammennan iloni! Ja niin kuuluisi teidänkin. Köyhyys, sehän on aika ällöttävää, eikö?

Ja niiden ihan oma vika. Menisivät töihin. Ja luulisi nyt kaikilla olevan joku rikas sukulainen, jonka perinnöllä vaikka ratsastaa. Onko se nyt niin vaikeaa sitä rahaa hankkia, tämähän on Suomi? Hyvinvoiva valtio? Mitä kaikki oikein nillittää, ja tukkii hyvät kävelytiet ruokajonoilla.

On se hyvä, että niistäkin pääsee pian eroon, todella vastenmielistä kun kaikki köyhät siellä seisomassa.

Mutta palatakseni tähän kesälomaan, taidan jättää omatkin ADHD lääkitykseni pois, sillä luulen, että kyse on vain huonosta kotikasvatuksesta tämäkin. Pärjään aivan hyvin.

Eihän kesälomalla ole edes ärsykkeitä eikä hektisyyttä, hommat sujuu kuin rasvattu, pyykkikorit tyhjenevät tasaisesti ja koti kiiltää :)

Lasteni kanssa liikkuminenkin on niin vaivatonta, sillä parempikäytöksisiä kullannuppuja saa hakea  

Nyt lähden lasteni kanssa ulkoilemaan, massut täynnä itsetehtyjä pinaattilettuja. Tuolla nuo jo kengät jaloissaan odottavat, aina valmiina ja reippaana. Ihanaa päivänjatkoa rakkaat lukijat"

(Kirjoitettu kesällä 2018) :)