lauantai 20. lokakuuta 2018

Piriä ja poretta aamukahvin kanssa, eiku..

https://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/epages/KYA.mobile/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/KYA/Categories/Reseptil%C3%A4%C3%A4kkeet/%22PSYYKENL%C3%84%C3%84KKEET%22/%22YLIVILKKAUTTA+JA+MUITA+ADHD-OIREITA+LIEVITT%C3%84V%C3%84T+L%C3%84%C3%84KKEET%22&Locale=fi_FI

Ihmiset saa yllättävänkin vaivaantuneeksi, vain mainitsemalla - yleensä yhdessä ja samassa lauseessa - sanat "Syön", "Lapseni syö", ja "ADHD lääkitys". Tai yleensäkään sanan Lääkitys.

Huomaat seiniä pitkin viipyvät katseet, katsekontaktin välttelyn, ja voit melkein kuulla keskustelukumppanin ajatusten kohinan.
Monesti vaihtuu puheenaihe. Tai ollaan yli-innokkaan kiinnostuneita, vaikka oikeasti yritetään kaivella esiin kiertokysymyksillä sitä oleellista: miksi syöt, ja syötät lapsillesi piriä?

Koska kama tuolla kaduillahan on samaa, mitä haen apteekista reseptitavarana, eikös?

Kai sillä joku viihdearvo on, ihmiselle, jolla ei ole aivojen välittäjäainevirtauksessa katkoksia.

Purkillinen stimulantteja ehkä potkisi jotenkin, kun valitettavasti kemiallinen kaava on hiukan katuporeesta poikkeavaa.
Kuitenkin, väärinkäytösten riskien vuoksi, sen lääkityksen saaminen edellyttää diagnoosia, eikä päihdehistorialla sitä yleensä juurikaan saa. Aikamoinen raittiuspätkä elämässä pitää olla takana, ja jokainen ainakin pk-seudulla joutuu huumeseulaan rutiinitutkimusten lomassa.

ADHD (stimulantti) lääkitys aktivoi katkonaista virtausta. ADHD ihmisellä se pätkii ja on hidas, ja lääkitys "tasaa" sen suht lähelle neuronormaalia tilaa. Ei ihan, mutta lähes.
Tämä näkyy harkintakykynä, keskittymiskykynä, tarkkaavuuden parantumisena. Ärsykkeiden sietokyvyn lisääntymisellä.

Neuronormaali tulisi ylikeskittyneeseen tilaan, tai kävisi "ylikierroksilla" ja käyttäytyisi vauhkommin, kuin tyypillisesti. Olisi ylikiinnostunut kaikesta, yliaistisi tuntemuksia mahdollisesti.

ADHD-ominaisuudella varusteltu ei. Hän rauhoittuu. Kykenee toimimaan ilman kaaosta, unohtelua, jatkuvaa kiroilua, huomioi paremmin ympäristöään, muistaa ehkä päivän aikana sovitut ja puhut asiat, tekee työt loppuun. Ei kasaa kolmeakymmentä keskeneräistä tehtävää seuraavalle päivälle.
Ei vittuunnu kaikesta, möläyttele kaikkea heti, purkaudu verbaalisesti ja oksenna mielipideryöppyään kaikille, koko ajan.

Tulee olo, että sai silmälasit, vuosien sokeuden jälkeen. Huomaa värit, kaikki keskeneräisyydet, näkee ensikertaa minkä värisessä talossa on asunut.
Viimeiset kolme vuotta, kohta *köhköh*.....

Itse syön, teinipoikani mukaanlukien, ADHD-lääkitystä, joka EI ole stimulantti. Atomoksetiinia.
Atomoksetiini on selektiivinen noradrenaliinin takaisinoton estäjä.
Stimulantit, mm.metyylifenidaatti, taas toimii dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjänä, ja onkin yleisin ja usein se ensimmäinen lääke, jota määrätään ADHDn hoitoon.
Jälkimmäistä syö minun kohta 9 vuotiaani, ja näillä näkymin pian myös keskipikkuveljeketkin. Kohta koulutien aloittavat pikkusällit edustavat oirekuvaltaan ehkä vaikeatasoisempaa välittäjäainevirtauspoikkeamaa, kuin me, joilla jo diagnoosi on. Periytyvyys keskimäärin 80%, liitännäisillä tai ilman.
Heillä ei omena ole kauas vierinyt, miten voisikaan, sillä he saivat kaiketi painavimmat omput meistä kaikista. Ei liiku tuulenmukana.......😉

Joten kun mainitsen joissakin keskusteluissa oman, tai lasteni lääkityksen, muistakaa:
Meille se on yhtä hämmentävää kuin sinun multitabsista höpöttely. Meille, se on kuin puhuisi hampaan paikkauksesta tai optikolla käynnistä.
Perushuttua.

Hämmentyisit kovin paljon enemmän, jos perheeni jättäisi pillerit purkkiin. Olisi huomattavasti enempi huokailtavaa, kun yksi tukimuoto ja kuntoutuksen elementti, väline oppia uusia toimintapoja, riisuttaisiin pois.

Lupaan, ettei katsekontaktiin olisi niin tärkeää päästä enää 😉

Vittuillakseni, ja ihan puhtaana informaatioeleenä, jaankin listan yleisimmistä ADHD lääkityksistä. Voitte lukea, huokailla, taivastella mitä kamalaa myrkkyä syömmekään, ja unohtaa jälleen kerran sen tärkeän faktan lääkehoidosta:

Sillä ehkäistään syrjäytyminen, masennus, päihderiippuvuudet ja itsetunto-ongelmat.
Aina lääke ei tee ihmeitä; se ei ole taikaa. Eikä ainoa kuntoutusmuoto, vaan muiden ohessa.

Lääkityksissä - kaikissa lääkityksissä - on riskit. Geneettiset alttiudet, sopimattomuus muiden lääkitysten kanssa, perinnölliset JA PIILEVÄT sairaudet. Nämä ovat riski aina, kun syöt synteettistä valmistetta.

ADHD on rikkaus, mutta etenkin vaikeatasoinen ja hoitamaton ADHD, on riski.
ADHD on riski.
Me emme syö lääkitystä turhaan, osa meistä ei ole koulu/työkuntoisia ilman lääkitystä. Ongelma ei ole älykkyys, osaaminen eikä laiskuus.
Vaan tiedon sisäistäminen, aloitekyky, harkinta, organisointi, toteutus, ulosanti, suodatin ja sensuuri sekä itsesuojeluvaisto. Niitä ei oikeastaan ole, jos emme ota lääkitystä.
Moni onnekas toimii ilmankin, hurraahuuto heille: pyrimme siihen.

Sinne on joskus ihan vitun pitkä matka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoittajasta

F90.0 ja Minä.

ADHD :n tuhannet kasvot. Nämä ovat minun. F90   ❤ Olisin uskottavampi monelle, jos olisin lapsena ollut agressiivinen. Purkautunut käytö...