Mieli ei näy.

Mielenterveys.

Se on jokaisella yksilöllä yhtä todellisesti rikottavissa, kuin sääriluu.
Oli sitten geneettinen alttius, tai mielenterveyttä uhkaava elämänkokemus, sen sirpaleita on kivuliaampi kerätä.
Katkennut luu kipsataan. Fyysinen oirekuva näkyy ulospäin, siihen suhtaudutaan empaattisemmin, ja se on ympäristölle todellisempaa.

Ihmismieli on visuaalisen ärsykkeen vanki, vaikka sinälläänhän se on hassua. Ethän sä näe happeakaan, mutta uskot sen olemassa oloon.
Koska ilman sitä, ei ole elämänmuotoja lainkaan.

Mielenterveys ei useinkaan lähipiiriin edes näy. Hymyjen, reippauden ja nykyään vallitsevan pärjäämiskulttuurin läpi, ei rikkinäinen mieli helposti paljastu.
Mielen uupuminen tai sen säröt, koetaan edelleen heikkoutena. Apua pyydetään anteeksi kuiskien, vähintäänkin valmiina suorittamaan vastapalvelus, ja arjen kiireet nostavat kynnyksen niin korkeaksi ettei sen yli pääse.
Vaikka ottaisi vauhtia.

Suomalainen sisu on "Pitää Perkele Itse Hoitaa", ollut jo vuodesta Kekkosen syntymän, ja vähän ennenkin. 
Varsinkaan mies ei apua tarvitse, tai jos tarvitsee, vaimo käski. Muuten olet munaton.
Äidit hoitavat kodin, työn, lapset ja synttärit, mutta uskallapa sanoa ettet itse jaksa leipoa pullaa sinne koulun discoon: laiskapaska.

Lasten mielenterveys on tabu: kukaan ei ääneen hiiskukaan, että oma mussu tahtoo kuolla. Höpöhöpö juttuja, meidän suvussa on menestyjiä, se on joku vaihe. Eiks niin?

Sanat sivaltavat syvälle, kiusaaminen on yleisempää ja suotavampaa kuin mäkkärissä käynti.
Keskitytään kiillottamaan kuplaa, jotta on kaunista ympäristön katsella. Ei näy sottaisia sormenjälkiä pinnassa, ei roskata, kierrätetään ne pahvit ja harrastetaan joka ilta. Näytetään, miten hyvät ihmiset elää, täyteläistä elämää: kiirekiire paiski töitä, pärjää koulussa, hanki paljon kavereita, älä ole paha lapsi. Jos teet toisin, kupla ei kiillä ja kaikki näkee.

Hymyile, se on tärkein korusi.

Hymyile, vaikka itket sisältä.

Naura, vaikka et tiedä enää miten.

Rakasta, ehkä oppisit rakastamaan itseäsikin?

Elä, sillä aamulla katsoit juna-rataa, ja tunsit ensimmäistä kertaa rauhan.

Uskot, että hengitämme happea. Et silti näe sitä.

Uskotko, että ilman mielenterveyttä, happikin on ihmiselle turhuutta.

Rikkinäinen ihminen ei aina kanna kipsiä, istu pyörätuolissa tai makaa sairaalavuoteessa.

Rikkinäinen ihminen sanoo sulle joka päivä Moi. Hymyilee ja kysyy, mitä kuuluu.
Ja vastaa samaan kysymykseen takaisin: " Ihan hyvää, kiitos. "

#mielenterveyspäivä #mielenterveys