Kun kylkiäisinä tulee jälkikasvu.

Ne puolison Pikkuperkeleet.

Jos uusioperhe olisi kiiltokuva, siinä lappuhaalarilapset halaavat uutta isipuolta, ja toiset mokomat pellavapäät katsovat kauniisti uutta äitihahmoaan.

Jos äitipuoleksi syntyminen parisuhteen myötä olisi mainos, kulkisivat tuoreet perheenjäsenet käsikkäin leikkipuistoon, aurinko hiuksissaan.
Taustalla onnellinen musiikki, eikä vitutusta ilmassa lainkaan.

Sinä rakastut.
Aikuiset rakastuvat.
Hyvin usein mukana tulee kaupanpäällisiä, ikäänkuin valmis paketti.
Se on aina oleva, eikä siitä voi valita vain itselleen sopivaa viipaletta.

Usein niitä pershedelmiä on omastakin takaa, ja illuusio välittömästä sisarsymbioosista kasvaa. Unelmaa ruokkii onnellisten loppujen elokuvat, sillä olethan Sinä oman elämäsi romanttisen komedian tähtönen.

Kaikki lapset ansaitsevat hyväksyntää.
Kaikki lapset ovat turvallisen vanhemmuuden arvoisia.
Kaikkia lapsia rakastetaan ehdoitta, omia tai muiden.

Eiku mitä vit..... Korjaan: Kaikkia lapsia OPPII rakastamaan. Ensin heistä täytyy tykätä.
Ennen sitäkin, pitää sietää.

Katsokaas, vaikka kuinka olet aikuinen, se puolison piltti saattaa olla silti ihan persreikä.

Ei sinun kuulu rakastua tuntemattomiin lapsiin ensisilmäyksellä. Ei pidä. Se on luonnotonta, ja kuka ikinä moista on väittänyt, kusettaa varmasti muissakin elämän totuuksissa.

Homma nyt kuitenkin on niin, että sä astut valmiiseen imperiumiin, maailmaan, jossa on historia.
Ilman Sinua.
Sinulla ei ole tunnesidettä puolison lapseen, eikä muistoja.
Et ollut todistamassa sitä ensimmäisen hampaan puhkeamista, et ensimmäisiä pökäleitä potassa.
Saatoit astua maailmankaikkeuteen, jossa on saanut tähän asti vallita ja hallita tuo edessäsi seisova uhmäikäinen. Vittuileva pissaliisa, tai esiteini, joka muistuttaa jokaisen hyvän yön toivotuksen yhteydessä kuinka sä et ole sen mutsi, tai sillä on jo faija, eikä tarvitse uutta.

Herkkää.

Sä astuit vieraalle maalle, vaikka kuinka olette tutustuneet ja pedanneet tätä.

Tunnetko syyllisyyttä, kylvetkö itseinhossa ja uumoilet omaa mielenterveyttäsi, kun vuodenkaan yhdessäelon aikana et ole bondannut yhdenkään skidin kanssa?

Mietitkö, että olet viallinen, kun lapsi vaan on välillä niin kaappiintungettavan ärsyttävä räkänokka, että oman kuoleman lavastaminen on jo google selaimesi kärkipäässä, kaikista hakusanoista? Hyvänä kakkosena tulee "paha äitipuoli" mutta disney ei oikein tuo lohtua, eikä sen kummemmin aikuisversiotkaan.

News flash: se puoliso haluaisi tunkea sun jälkikasvun satunnaisesti kaappiin myös.
Myös sinun rakkauden taatelit ovat monesti ihan perseestä.

Jos sulla ei ole jälkikasvua, olen pahoillani.
Ne skidit vihaa sitten sua joskus.

Kun elämä nyt vähän on niin, ettei tämä ole romanttistakomediaa eikä kiiltokuvat kiinnosta ketään siellä kansiossa.
Voi mennä kolme vuotta, ennenkuin nauratte toistenne vitseille.
Voi mennä vuosi, kunnes tahdot vapaaehtoisesti, ilman velvollisuudentunnetta, ottaa sen silloisen räkänokan kanssasi kylpylälomalle. Kaksin.

Te saatatte saunakaljat kourassa, molemmat aikuinen aikuiselle kertoa, että hei. Sä et oo niin perseestä enää. Mä ymmärrän nyt. Kiitos.

Ette te heti ehkä ole kavereita. Ette tunne rakkautta ja kiintymystä.

Te vasta luotte omaa historiaa, ja siihen kuuluu taisteluita. Sovintoja. Erävoittoja ja sotakirveiden hautaamistakin.
Saat uuden perheenjäsenen, etkä saa valita kuka se on. Sen tavat ärsyttää, se on ehkäpä jopa lellitty piloille.

Mutta nythän Sinä tuot oman maailmasi, jätät jälkesi, ja olet kohta osa yhden ihmisen historiaa lisää. Tai useamman.

Tärkeintä on muistaa, että pitää ensin sietää, jotta oppii tykkäämään.
Se rakkaus on maailmankaikkeuden käsissä, ei sinun.

Ja ainiin.

Kaikki lapset, syntyperästään huolimatta, ovat satunnaisia kusipäitä.

Ei sitä kasvatusalan ihmiset tule sulle kertomaan, mutta ole hyvä.

There U go darling.