Pieni ADHD suhtautumisopas teille, isovanhemmat. Anopit. Sukulaiset ja lähimmäiset.
Moni teistä on kuullut mainittavan tästä kirjainyhdistelmästä, ehkä jopa vitsinkin muodossa. "Se nyt on vähä aadeehoodee".
Tämä ei ole vitsi.
Kukaan ei ole "vähän" ADHD. Joko sinun aivokemiasi vastaa ADHD:n vaadittavia ja täyttyneitä kriteereitä, diagnoosiin saakka, tai sitten ei.
Kukaan ei valitse ja päätä olla ADHD, eikä valitse neurobiologiansa kulkua.
Sukulaislapsesi, lapsenlapsesi, ystäväsi lapsi, ehkä sen hyvän naapurin lapsi, on saattanut juuri saada kyseisen diagnoosin.
Tämä ei kuitenkaan muuta suurenkaan osan suhtautumista, vaikka kyse on aivojen välittäjäaineiden virtauksen epätasapainosta.
Dopamiini, serotoniini.....tulisi pitkä lääketieteellinen sepustus, eikä se ole nyt tarkoitukseni.
Tarkoitukseni on kertoa teille, mitkä kaikki oppimanne, voitte heittää roskiin.
Sillä ADHD on aina ollut, aina oleva.
Neurologia ei ollut vielä vuosikymmeniä sitten niin kehittynyt, että diagnoosin omaavat lapset silloin "vanhaan aikaan", olisi saanut ymmärrystä taikka apua. Tukea.
Ymmärrystä etsitään kivien alta edelleen.
Ja elämme vuotta 2017.
Mutta muuten olemme edistyneet, ja pystymme auttamaan ja ehkä tuomaan esiin näiden ihmeellisten ihmisten vahvuudet.
Niitä katsokaas on.
Tämä ei ole älykkyyden mittari, vaan moni ADHD on hyvin korkeaälyinen. Korkeampi, kuin sinä mahdollisesti.
He vain tarvitsevat ihmisiä pitämään rakenteet kasassa. Tukemaan toiminnanohjausta. Laittamaan asiat liikkeelle, ja ehkä olemaan koordinaattori.
Visionäärit tarvitsevat.
Roskiin heitettävänä on ensimmäisten joukossa ainakin rukoukset.
Raamattu, eikä rukoilu, kumpikaan ei poista ADHDta. Tämänkin olen kuullut, että Raamattua lukemalla voisi saada tuloksia.
Raamattu auttaa ehkä sinua hyväksymään, ja rakastamaan lähimmäistäsi.
Eikö se Iso Kirja näin opeta?
Eikö siihen uskova ihminen jo tiedä, että se sinun Jumalasi loi lapsen juuri täksi ihmiseksi.
Remmi. Tukkapölly. Selkäsauna.
ADHD elää hetkessä, joten sanktion kuuluu liittyä tekoon. Seurauksen kuuluu tapahtua välittömästi. He oppivat, mutta hitaammin. Koska harkintakyky ja impulsiivisuus ovat tuhoisa kombo. Lisää joukkoon itsesäätelyhaasteet, niin siinäpä piiskaat perkele maailman tappiin saakka.
Mitään ei tapahdu, muuta kuin pelkoa.
Näin toimittiin monen isovanhemman lapsuudessa, ja onneksi emme elä siellä enää.
Lasta ei hakata neurotyypilliseksi, selkäsauna ei korjaa aivokemiaa.
Ruokavalio.
Lisäravinteet ja oikea terveellinen ruokavalio tukee kenen tahansa aivokemiaa ja kehon terveyttä.
Mutta mikään vitamiini eikä öljy, paranna ADHDta. Se EI ole sairaus. Se on ominaisuus, ja monella tapaa rikkaus. Ruokavalio tukee mahdollista lääkitystäkin.
Kyllä.
Lääkitys.
Se tasaa aivokemiaa, ja sopiessaan on mahtava keino selviytyä yhteiskunnan vaatimuksista ilman kaaosta, sekä saada vahvuudet esiin, jotka pitivät ihmisen aikoinaan hengissä.
Vaistot, aistit, impulsiivisuus ja ärsykkeisiin reagointi. Ne pitivät hengissä meidät aikana, kun elinikäoletus oli kovin lyhyt.
Nykyhektisyydessä ja ärsyketulvan pursutessa, ne ovat usein rasite. Ylikuormittavat, et tarvitse niitä taitoja enää, ja evoluution muinaisjäänteet ovat yhtäkkiä epätyypillistä.
Suosittelen olemaan avoin. Itse en aikuisena ADHD:n omaavana henkilönä opiskele ilman lääkitystä.
Tai, se on kolminkertainen kuorma ja työ, tyhjentää kaiken energiavaraston sekä murentaa itsetunnon, sillä tiedät että osaat.
Muttet pysty suoriutumaan.
Suosittelen myös googlettamaan maailman suurimmat ihmiset kyseisellä kirjainyhdistelmällä, voit yllättyä.
Mukana on mm. Albert Einstein ja Walt Disney.
Mutta mikä tärkein:
Perinteiset kasvatusmetodit eivät osa toimi näillä lapsilla. Joten älä tuputa.
Ja ADHD ei KOSKAAN ole tulos huonosta kasvatuksesta.
Se on vahvasti periytyvä, 70-80%, kuten pituuskasvu.
Jos jotakin tahtoo syyttää, voi sormen osoittaa geneettisiin tekijöihin ja ihmisen biologiaan.
Mutta hei, ota kaikki irti siitä ympärilläsi olevasta ominaisuudesta.
Se on täällä avaamassa ehkä juuri Sinun silmäsi.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti