maanantai 16. joulukuuta 2019

Niin tai näin, aina väärinpäin, ainakin vanhemmuudessa.

Kainalossa roikkuu puolikas versio sinusta. Se repii ohikiitäviä hyllytavaroita, sylkee sanoja suustaan, joita itse elokuvan Manaajakaan ei kehdannut esittää yleisölle.
Jos ehdit ja jaksat, käyt läpi reaktiovaihtoehtojasi - tämä on hyvin epätodennäköistä tilannetaju huomioiden, mutta leikitään, jooko?

Ojennat lasta vahvasti verbaalisesti, huudat rangaistuslitanian ilmoille, käsket olemaan hiljaa. Käyttäytymään. Osoitat, että näin ei voi käyttäytyä, "teoilla on seuraukset", sinähän et vapaan kasvatuksen hedelmiä kasvata, perkele. Kuri ja järjestys, raivoapina ei sovi julkisiin paikkoihin, ruokakauppaan vähiten.

Saat katseita: alistat lastasi. Lähestulkoon pahoinpitely, huutava aikuinen traumatisoi lapsen, ei tuollainen vanhemmaksi sovi.
Mummot vierittävät säälin kyyneleitä lapselle, joku nappasee kuvan someen: äiti repi lastaan ulos kaupasta kainalossa roikottaen.
Lastensuojeluilmoituksia ryhdytään kommenttikentissä kimppatehtailemaan.

Hävisit. Vaikka luulit, että sitä sinulta odotettiin. Rajoja, kuria, kaapin paikan näyttämistä.

Entäs tämä:

Kommunikointisi villieläinlapsen kanssa on lyhyttä. Olet lähes ilmeetön, sillä skarppaat koko kehollasi: kontrollin pitää näyttää siltä. Hallitulta. Kerrot lapselle, miksi poistutte kaupasta, miksi ei voi käyttäytyä näin. Et toru. Et huuda. Et osallistu sirkukseen.
Olet se aikuinen, jolla hallinta: olet turvallinen aikuinen, joka ottaa tunneosumaa, eikä ota sitä henkilökohtaisesti. Et anna tämän tilanteen määrittää lasta, päivän kulkua, sinua vanhempana. Koska tämäkin, menee ohi joskus.

Sinulla ei nähdä olevan kontrollia, olet tossu. Nössö. Et opeta lapselle seuraamuksia, vastuuta teoistaan. Et osoita tunteillasi, että tämä oli väärin, vaan hyväksyt ja poistat lapsen tilanteesta. Lapsi ei opi mitään, tunnekylmä aikuinen traumatisoi lapsen.
Kukaan ei ota kuvaa someen, mutta kirjoittaa sinusta päivityksen, joka saa 102 jakoa.
Kommenttiosuuksissa lastensuojelu vilahtelee, ja joku jopa tuntee perheen: vähän outoja kuulemma koko perhe, kertoo kommentoiva Sirpa-Anneli.

Hävisit. Koska Sirpa-Annelilla on vitusti kavereita, ja kaikki samaa mieltä. Tottakai.

No tämä vielä:

Päästät rimpuilevan varttisaatanan irti, ja annat sen kerätä kärryyn mitä huvittaa. Valitset taistelusi, ja tänään päätit hävitä - ja köyhtyä. Arki on yhtä kiirastulta mokoman tenavan kanssa muutenkin, onhan sillä tahtoikä. Vai uhma. Ehkä varhaisesiteini - puolipuberteetti?
Noh, joku sillä on, mutta tuskin kummempaa: osaahan se hei jo lukea, vaikka on vasta viisi vuotta.
Ja eikös kaikki neropatit ole vähän impulsiivisia..... agressiivisia....... tollasia.
Hyvä siitä tulee, ja olethan sinä kuitenkin tarvinnut nuo kuusi appelsiinia (irrallaan), raskaustestin, ja neljä Ryhmä Hau - keräilyfiguuria tuossa kärryssä pyörimässä.

Luovuus on rikkaus, antaa lapsen toteuttaa itseään.

Olet onneton lapsiaikuinen, ja kanssashoppailijat harkitsevat lapsen kaappausta: lapsi pitää pelastaa moiselta turmiovanhemmalta. Lapsi kasvaa kieroon, eikä arvosta ketään, eikä mitään.
Hänestä tulee turha julkkis, päihdeongelmainen ja todennäköisesti tuo lapsi esiintyy vielä Big Brotherissa.
Ja voittaa. Muttei arvosta sitäkään, koska äiti on heikko.

Hävisit. Koska ei ole toista vaihtoehtoa.

Ei ole.

Et voi voittaa. Olet aina jonkun silmään häviäjä.

Hassua tässä onkin, ettei koko kilpailua ole edes olemassa: kaikki on meidän itsemme luoma illuusio. Joita ympäristö ylläpitää, sillä se luulee että kuuluu tehdä niin.
Ei ole voittajia vanhemmuudessa, koska todennäköisesti jokainen meistä lisääntyneistä, toistaa jokaisen yllämainitun osion. Ja kymmenen lisää.

Ei ole mitään kultaa toisessa päässä sateenkaarta: on vain sama maa, jolla seisotte jokainen.

Pokaalit voitetaan jostakin ihan muualta, täällä voitetaan - ja hävitään - vain hetkiä.
Vanhemmuuden lyhyet valinnat eivät määritä koko duunia, vaikka niin meille uskotellaan. Torni ei oikeasti kaadu, jos yksi tiilenmurikka pettää: vahvat perustukset kestävät muutamia murskaantuneita murikoitakin ilman.

Et ole niin heikko, huono, etkä edes oikeasti hävinnyt, sillä ympäristö näkee hetken.
Ei koko vanhemmuutta.

Let it pass. ❤️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoittajasta

F90.0 ja Minä.

ADHD :n tuhannet kasvot. Nämä ovat minun. F90   ❤ Olisin uskottavampi monelle, jos olisin lapsena ollut agressiivinen. Purkautunut käytö...